Esteratsastuksen professori, luonnontaideteos vai dynamiittipötkö? Mitä hevosista kuvataan hevosalan lehdissä ja miten?
Savelius, Veera (2019)
Savelius, Veera
2019
Suomen kielen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909233464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201909233464
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on hevospuhe hevosalan lehdissä. Tavoitteena on tarkastella, miten hevosta kuvaillaan hevosalan yleiskielisessä ja ammattilaisrekisterissä. Hevosesta predikoinnin tarkastelu tuo esiin hevosen kuvaamisen aiheita ja arvostuksia. Suurin osa tutkittavista ilmauksista on hevos-sanoja, mutta mukana on myös yleiskielen sanoja.
Tutkimus on synkronista sanastontutkimusta. Aineistoni keruu on deskriptiivistä ja luokittelu relevanttia. Aineisto on kerätty kolmesta hevosalan lehdestä: Hippoksesta, Hevosmaailmasta ja Hevosurheilun ratsastusliitteestä. Jokaisen lehden kahdesta julkaisusta on valittu artikkeleita, joissa hevosia kuvaillaan. Näistä artikkeleista on koottu lopullinen aineisto virkkeinä, joissa jokaisessa on jokin hevosen kuvaus. Aineisto koostuu yhteensä 1859 esiintymästä.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä hevosesta kuvataan? Mihin kuvaamisessa keskitytään, ja millaisia erilaisia kuvaamisen kokonaisuuksia voidaan aineistosta löytää? Millä eri tavoin hevosta kuvataan? Millaista sanastoa käytetään, ja miten arvostuksia tuodaan esiin? Näihin vastataan tarkastelemalla tutkimusaihetta hevoset ja maailma edellä, kieliopilliset kategoriat kulkevat taustalla. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella hevosen kuvauksen aihepiirejä, niiden muodostamia kokonaisuuksia ja sitä, mihin kuvaus keskittyy. Tarkastelun kohteena on myös, miten kuvaaminen tapahtuu.
Hevospuheesta on rajattu tutkittavaksi hevosen kuvaus. Se on laaja osa-alue, joka havainnollistaa hyvin, mitä hevosista puhutaan. Mukana kuvauksissa on hevosen ja hevoseen viittaavien sanojen saamia määritteitä sekä hevoseen viittaavia ilmauksia ja synonyymeja. Hevosen kuvaus on laaja-alaista ja monimuotoista. Kuvauksen aihepiirejä on paljon, ne jaetaan viiteen kategoriaan: hevosen ulkoinen olemus, hevonen eri käyttötarkoituksissa, hevosen sisäiset ominaisuudet, hevosen tausta ja tila sekä yleiskuvaukset.
Tutkimuksessa selvisi, että eniten kuvataan hevosrotua, sitten hevosen sukupuolta ja ikää. Paljon kuvataan myös luonnetta, ratsastuskäyttöä ja suhdetta ihmisiin tai muihin hevosiin. Suurimpana kuvauskategoriana on hevosen ulkoinen olemus, toiseksi suurimpana sisäiset ominaisuudet ja kolmantena eri käyttötarkoitukset. Vähiten kuvataan hevosen tilaa ja taustaa. Hevosen kuvaus ei rajoitu vain ulkoisiin ominaisuuksiin, vaan myös hevosen sisäisiä ominaisuuksia, sen tilannetta ja käyttöä kuvaillaan laajasti. Kolme eniten kuvattua aihetta ovat kaikki ominaisuuksia, jotka sisältävät jo itsessään muita ominaisuuksia. Vähiten kuvatut aiheet, väri ja alkuperä, taas eivät sisällä juurikaan muuta informaatiota. Näin niiden informaatioarvo on pienempi kuin monta ominaisuutta sisältävien kuvausten.
Tutkimuksessa korostuvat hevosiin eri tilanteissa viittaavat ilmaukset ja näiden tuoma informaatio tarkoitteestaan. Hevoselle on kehittynyt erikoiskielessä ja sitä kuvattaessa valtava joukko erilaisia ilmauksia. Hevosia kuvaillaan kekseliäästi esimerkiksi värikkäiden sanavalintojen ja vertauksien avulla. Hevosen ominaisuuksien arvotus näkyy hevosen luonteen, ominaisuuksien ja käyttöön sopivuuden kuvauksissa. Hevosen kuvauksen valintaan vaikuttaa myös se, mitä varten ja miksi hevosta kuvataan.
Tutkimus on synkronista sanastontutkimusta. Aineistoni keruu on deskriptiivistä ja luokittelu relevanttia. Aineisto on kerätty kolmesta hevosalan lehdestä: Hippoksesta, Hevosmaailmasta ja Hevosurheilun ratsastusliitteestä. Jokaisen lehden kahdesta julkaisusta on valittu artikkeleita, joissa hevosia kuvaillaan. Näistä artikkeleista on koottu lopullinen aineisto virkkeinä, joissa jokaisessa on jokin hevosen kuvaus. Aineisto koostuu yhteensä 1859 esiintymästä.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä hevosesta kuvataan? Mihin kuvaamisessa keskitytään, ja millaisia erilaisia kuvaamisen kokonaisuuksia voidaan aineistosta löytää? Millä eri tavoin hevosta kuvataan? Millaista sanastoa käytetään, ja miten arvostuksia tuodaan esiin? Näihin vastataan tarkastelemalla tutkimusaihetta hevoset ja maailma edellä, kieliopilliset kategoriat kulkevat taustalla. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella hevosen kuvauksen aihepiirejä, niiden muodostamia kokonaisuuksia ja sitä, mihin kuvaus keskittyy. Tarkastelun kohteena on myös, miten kuvaaminen tapahtuu.
Hevospuheesta on rajattu tutkittavaksi hevosen kuvaus. Se on laaja osa-alue, joka havainnollistaa hyvin, mitä hevosista puhutaan. Mukana kuvauksissa on hevosen ja hevoseen viittaavien sanojen saamia määritteitä sekä hevoseen viittaavia ilmauksia ja synonyymeja. Hevosen kuvaus on laaja-alaista ja monimuotoista. Kuvauksen aihepiirejä on paljon, ne jaetaan viiteen kategoriaan: hevosen ulkoinen olemus, hevonen eri käyttötarkoituksissa, hevosen sisäiset ominaisuudet, hevosen tausta ja tila sekä yleiskuvaukset.
Tutkimuksessa selvisi, että eniten kuvataan hevosrotua, sitten hevosen sukupuolta ja ikää. Paljon kuvataan myös luonnetta, ratsastuskäyttöä ja suhdetta ihmisiin tai muihin hevosiin. Suurimpana kuvauskategoriana on hevosen ulkoinen olemus, toiseksi suurimpana sisäiset ominaisuudet ja kolmantena eri käyttötarkoitukset. Vähiten kuvataan hevosen tilaa ja taustaa. Hevosen kuvaus ei rajoitu vain ulkoisiin ominaisuuksiin, vaan myös hevosen sisäisiä ominaisuuksia, sen tilannetta ja käyttöä kuvaillaan laajasti. Kolme eniten kuvattua aihetta ovat kaikki ominaisuuksia, jotka sisältävät jo itsessään muita ominaisuuksia. Vähiten kuvatut aiheet, väri ja alkuperä, taas eivät sisällä juurikaan muuta informaatiota. Näin niiden informaatioarvo on pienempi kuin monta ominaisuutta sisältävien kuvausten.
Tutkimuksessa korostuvat hevosiin eri tilanteissa viittaavat ilmaukset ja näiden tuoma informaatio tarkoitteestaan. Hevoselle on kehittynyt erikoiskielessä ja sitä kuvattaessa valtava joukko erilaisia ilmauksia. Hevosia kuvaillaan kekseliäästi esimerkiksi värikkäiden sanavalintojen ja vertauksien avulla. Hevosen ominaisuuksien arvotus näkyy hevosen luonteen, ominaisuuksien ja käyttöön sopivuuden kuvauksissa. Hevosen kuvauksen valintaan vaikuttaa myös se, mitä varten ja miksi hevosta kuvataan.