Ensiaskeleet kohti suomalaista zero waste -koulua
Virtanen, Laura (2019)
Virtanen, Laura
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906252248
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906252248
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ensiaskeleita koulujen tulisi ottaa pyrkiessään jätteen vähentämiseen ja toimintatapojensa kehittämiseen. Tutkimuksen pohjana toimi Zero Waste -ajattelu, jossa ympäristövastuuta lähestytään vähentämällä jätemäärää, aina mahdollisimman lähelle nollaa. Ajattelua on hyödynnetty mm. Australiassa ja Yhdysvalloissa ympäristöön sekä kestävään tulevaisuuteen keskittyvien koulukonseptien pohjana, mutta Suomessa ajattelu näkyy vielä lähinnä yksityishenkilöiden trendikkäänä elämäntapavalintana. Ekokumppanit oy pyrkii kehittämään Zero Waste -ajatteluun pohjautuvaa konseptia myös suomalaisiin kouluihin. Design-tutkimuksen avulla luomani malli toimii pohjana kyseiselle suomalaisiin kouluihin luotavalle konseptille.
Loin tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kirjallisuuden perusteella mallin Zero Waste -konseptin rakentamisessa huomioon otettavista tekijöistä. Näitä olivat oppilaiden osallistaminen, motivaatio, integrointi oppisisältöihin sekä kouluarki. Jätteettömyyden tavoittelu tulisi aloittaa jätteiden vähentämisellä, kierrättämisellä sekä uudelleen käyttämisellä. Ensimmäisen tutkimussyklin jälkeen mallia täydennettiin tutkimuksesta esiinnousseilla tekijöillä: arvoilla, toiveilla ja tunteilla sekä informaalilla oppimisella ja yhteisöllä.
Tutkimuksen aineisto koostui neljästä osasta. Tutkimuksen kvalitatiiviset aineisto-osat analysoitiin sisällönanalyysin avulla, ja ne koostuivat tutkimusluokkien oppilailta kerätyistä keskustelulomakkeista sekä opettajien haastatteluista. Kvantitatiivinen aineisto-osa pyrki tukemaan kvalitatiivista aineistoa ja koostui oppilaiden suorittamasta jäteseurannasta. Tutkielmassa pyrittiin noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä tutkimuskäytäntöjä luotettavuuden ja eettisyyden takaamiseksi.
Oppilaat osallistuivat ongelmanratkaisuun, jonka perusteella tutkimusluokat päätyivät seuraamaan jätemääriä yhteisesti toteutettuina mittauksina. Luokissa mittatiin biojätteen, käsipapereiden sekä paperi- ja kartonkijätteen määriä. Luokkien lähtötaso oli hyvä. Kolmen viikon mittauksissa jätemäärät eivät vähentyneet lineaarisesti. Ensimmäisen viikon tulokset olivat pääosin pienimmät, keskimmäisen viikon suurimmat, ja kolmannen viikon mittaustulokset näiden väliltä. Mittaustuloksiin vaikuttivat unohdukset, koulun arki ja luokkien lukujärjestykset sekä biojätteen kohdalla kouluruuan sisältö.
Voidaan siis todeta, että Zero Waste -konseptin kehittämisessä on huomioitava vahva kontekstisidonnaisuus, jossa tärkeinä tekijöinä ovat koulun lähtötaso, toimintatavat ja toiveet. Koko koulun on sitouduttava kehittämisprojektiin, minkä tulisi näkyä aina hallintotasolta yksittäisten opettajien ja oppilaiden toimintaan. Oppilaita tulee osallistaa toimintatapojen kehittämisessä, mikä lisää myös motivaatiota muutoksen tavoitteluun. Lisäksi kehittämistyön irrallisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Oppilaille on selvennettävä jätteiden määrän ja käsittelyn yhteiskunnallisia merkityksiä, ja oppiminen tulee integroida laajoihin oppikokonaisuuksiin. Uusimmissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vaaditaan kouluja sisällyttämään kestävän tulevaisuuden teemoja kaikkiin oppiaineisiin, mutta yhteiskunnan asettaman paineen vuoksi kouluilta vaaditaan pelkän vastuullisuuden opettamisen lisäksi myös ympäristövastuullista toimintaa.
Loin tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kirjallisuuden perusteella mallin Zero Waste -konseptin rakentamisessa huomioon otettavista tekijöistä. Näitä olivat oppilaiden osallistaminen, motivaatio, integrointi oppisisältöihin sekä kouluarki. Jätteettömyyden tavoittelu tulisi aloittaa jätteiden vähentämisellä, kierrättämisellä sekä uudelleen käyttämisellä. Ensimmäisen tutkimussyklin jälkeen mallia täydennettiin tutkimuksesta esiinnousseilla tekijöillä: arvoilla, toiveilla ja tunteilla sekä informaalilla oppimisella ja yhteisöllä.
Tutkimuksen aineisto koostui neljästä osasta. Tutkimuksen kvalitatiiviset aineisto-osat analysoitiin sisällönanalyysin avulla, ja ne koostuivat tutkimusluokkien oppilailta kerätyistä keskustelulomakkeista sekä opettajien haastatteluista. Kvantitatiivinen aineisto-osa pyrki tukemaan kvalitatiivista aineistoa ja koostui oppilaiden suorittamasta jäteseurannasta. Tutkielmassa pyrittiin noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä tutkimuskäytäntöjä luotettavuuden ja eettisyyden takaamiseksi.
Oppilaat osallistuivat ongelmanratkaisuun, jonka perusteella tutkimusluokat päätyivät seuraamaan jätemääriä yhteisesti toteutettuina mittauksina. Luokissa mittatiin biojätteen, käsipapereiden sekä paperi- ja kartonkijätteen määriä. Luokkien lähtötaso oli hyvä. Kolmen viikon mittauksissa jätemäärät eivät vähentyneet lineaarisesti. Ensimmäisen viikon tulokset olivat pääosin pienimmät, keskimmäisen viikon suurimmat, ja kolmannen viikon mittaustulokset näiden väliltä. Mittaustuloksiin vaikuttivat unohdukset, koulun arki ja luokkien lukujärjestykset sekä biojätteen kohdalla kouluruuan sisältö.
Voidaan siis todeta, että Zero Waste -konseptin kehittämisessä on huomioitava vahva kontekstisidonnaisuus, jossa tärkeinä tekijöinä ovat koulun lähtötaso, toimintatavat ja toiveet. Koko koulun on sitouduttava kehittämisprojektiin, minkä tulisi näkyä aina hallintotasolta yksittäisten opettajien ja oppilaiden toimintaan. Oppilaita tulee osallistaa toimintatapojen kehittämisessä, mikä lisää myös motivaatiota muutoksen tavoitteluun. Lisäksi kehittämistyön irrallisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Oppilaille on selvennettävä jätteiden määrän ja käsittelyn yhteiskunnallisia merkityksiä, ja oppiminen tulee integroida laajoihin oppikokonaisuuksiin. Uusimmissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vaaditaan kouluja sisällyttämään kestävän tulevaisuuden teemoja kaikkiin oppiaineisiin, mutta yhteiskunnan asettaman paineen vuoksi kouluilta vaaditaan pelkän vastuullisuuden opettamisen lisäksi myös ympäristövastuullista toimintaa.