Oppiminen ja tila - Fyysisen oppimisympäristön vaatimukset uuden opetussuunnitelman näkökulmasta
Turpeinen, Tytti (2016)
Turpeinen, Tytti
2016
Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201609084491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201609084491
Tiivistelmä
Tässä diplomityössä esitellään tilatutkielmia ja analyysejä, joita arkkitehdit voivat soveltaa oppimistilojen suunnittelussa. Oppimistilojen on muututtava, sillä nykyiset suomalaisten koulujen opetustilat eivät vastaa uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (OPS) asettamiin vaatimuksiin.
Oppimistilojen vaikutus oppimiseen on kiistaton. Silti suomalaisen koululaisen fyysinen oppimisympäristö on vuosikymmeniä vanhojen periaatteiden mukaan rakennettu luokkahuone. Koululaisten viihtyvyyden tiedetään edesauttavan oppimista, mutta hienoisista parannuksista huolimatta erityisesti vanhempien peruskoululaisten koulussa viihtyminen on heikkoa. Syksyllä 2016 voimaan astunut uusi OPS luo tuoreen kehyksen oppimiselle. Uusi opetussuunnitelma kohdistaakin oppimistiloihin odotuksia, jotka ovat selvässä ristiriidassa käytettävissä olevien tilojen tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.
Uusi OPS listaa laaja-alaiset osaamiskokonaisuudet, jotka yhdistävät oppimisen tavoitteet yli oppiainerajojen. Tässä diplomityössä on analysoitu nuo osaamiskokonaisuudet, tunnistettu ja jaoteltu kokonaisuuksissa toistuvat teemat fyysisen oppimistilan näkökulmasta sekä luotu synteesi oppimistilojen suunnittelun päätavoitteista. Tunnistettuja päätavoitteita on neljä: vuorovaikutusta ja osallistumista tukeva työskentely; tutkiva ja luova työskentely; itseilmaisu ja esiintyminen; sekä syventyminen ja keskittyminen. Näillä tavoitteilla on useita liittymäkohtia toisiinsa.
Teoreettisen kirjallisuusanalyysin lisäksi diplomityötä varten toteutettiin demonstraatio-oppimistilat Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Kolme huonetta muunnettiin työpöydin kalustetusta luokkatilasta monimuotoiseksi oppimisympäristöksi. Asiantuntijahaastattelujen sekä ennen ja jälkeen oppimistilan muunnosta toteutettujen kahden kyselytutkimuksen tulosten voitiin katsoa tukevan kirjallisten lähteiden tuottamaa näkemystä oppimistilojen muutostarpeesta. Vaikka oppilaat eivät kokeneet tilojen viihtyisyyttä ennen muutosta hyväksi tai huonoksi, he tunnistivat oppimiseen kutsuvien tilojen puutteen. Kyselytutkimusten tulosten perusteella demonstraatio-oppimistila oli oppilaiden mielestä aiempaa luokkatilaa merkittävästi viihtyisämpi.
Tässä työssä esittelemäni tilatutkielmat toimivat suunnitteluperiaatteina uuden OPSin vaatimukset täyttävien oppimistilojen suunnittelussa. Esimerkiksi oppilaiden luontaista vuorovaikutuksta voidaan tukea oikealla tilasuunnittelulla: Vuorovaikutusta edistää oppilaiden ryhmittelyn mahdollistaminen kiinteiden väliseinien sijaan esimerkiksi väreillä, materiaaleilla ja valoilla. Vuorovaikutusta edistävä tekijä on myös useamman opetustilan välinen toiminnallinen välitila, joka muun muassa tarjoaa paikan vapaamuotoiseen itsenäiseen työskentelyyn.
Oppimistilojen vaikutus oppimiseen on kiistaton. Silti suomalaisen koululaisen fyysinen oppimisympäristö on vuosikymmeniä vanhojen periaatteiden mukaan rakennettu luokkahuone. Koululaisten viihtyvyyden tiedetään edesauttavan oppimista, mutta hienoisista parannuksista huolimatta erityisesti vanhempien peruskoululaisten koulussa viihtyminen on heikkoa. Syksyllä 2016 voimaan astunut uusi OPS luo tuoreen kehyksen oppimiselle. Uusi opetussuunnitelma kohdistaakin oppimistiloihin odotuksia, jotka ovat selvässä ristiriidassa käytettävissä olevien tilojen tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.
Uusi OPS listaa laaja-alaiset osaamiskokonaisuudet, jotka yhdistävät oppimisen tavoitteet yli oppiainerajojen. Tässä diplomityössä on analysoitu nuo osaamiskokonaisuudet, tunnistettu ja jaoteltu kokonaisuuksissa toistuvat teemat fyysisen oppimistilan näkökulmasta sekä luotu synteesi oppimistilojen suunnittelun päätavoitteista. Tunnistettuja päätavoitteita on neljä: vuorovaikutusta ja osallistumista tukeva työskentely; tutkiva ja luova työskentely; itseilmaisu ja esiintyminen; sekä syventyminen ja keskittyminen. Näillä tavoitteilla on useita liittymäkohtia toisiinsa.
Teoreettisen kirjallisuusanalyysin lisäksi diplomityötä varten toteutettiin demonstraatio-oppimistilat Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Kolme huonetta muunnettiin työpöydin kalustetusta luokkatilasta monimuotoiseksi oppimisympäristöksi. Asiantuntijahaastattelujen sekä ennen ja jälkeen oppimistilan muunnosta toteutettujen kahden kyselytutkimuksen tulosten voitiin katsoa tukevan kirjallisten lähteiden tuottamaa näkemystä oppimistilojen muutostarpeesta. Vaikka oppilaat eivät kokeneet tilojen viihtyisyyttä ennen muutosta hyväksi tai huonoksi, he tunnistivat oppimiseen kutsuvien tilojen puutteen. Kyselytutkimusten tulosten perusteella demonstraatio-oppimistila oli oppilaiden mielestä aiempaa luokkatilaa merkittävästi viihtyisämpi.
Tässä työssä esittelemäni tilatutkielmat toimivat suunnitteluperiaatteina uuden OPSin vaatimukset täyttävien oppimistilojen suunnittelussa. Esimerkiksi oppilaiden luontaista vuorovaikutuksta voidaan tukea oikealla tilasuunnittelulla: Vuorovaikutusta edistää oppilaiden ryhmittelyn mahdollistaminen kiinteiden väliseinien sijaan esimerkiksi väreillä, materiaaleilla ja valoilla. Vuorovaikutusta edistävä tekijä on myös useamman opetustilan välinen toiminnallinen välitila, joka muun muassa tarjoaa paikan vapaamuotoiseen itsenäiseen työskentelyyn.