Valtion tukeman ikääntyneiden palvelukotihankkeen vaatimukset ja elinkaari
Hyttinen, Riku (2016)
Hyttinen, Riku
2016
Rakennustekniikan koulutusohjelma
Talouden ja rakentamisen tiedekunta - Faculty of Business and Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201601091003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201601091003
Tiivistelmä
Väestörakenne yhteiskunnassamme muuttuu edelleen tulevina vuosikymmeninä ikääntymisen seurauksena, ja erilaisten hoivapalveluiden tarve tulee lisääntymään. Suomessa meneillään oleva laitoshoidon purku vaatii tehostetun palveluasumisen palvelukoteja, joissa ikääntyneille järjestetään kodinomaista, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden mahdollistavaa, asumista. Yhteiskunnan tukemassa palvelukotituotannossa on taattava asukkaiden viihtyvyys, rakennusten elinkaariedullisuus ja palveluntuottajan toimintaedellytykset. Tässä tutkimuksessa selvitetään valtion tukeman tehostetun palveluasumisen hankkeen vaatimuksia ja esitetään mahdollisia kehittämiskohtia investointikustannuksen ja elinkaariedullisuuden tehostamiseksi. Käytännön tavoitteena on kehittää AVAIN yhtiön hankkeiden tila- ja suunnitteluratkaisuja.
Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Kirjallisuusanalyysissä tutkittiin dementian ja ikääntymisen asuinympäristöltä edellyttämiä yleisiä vaatimuksia. Tutkimuskirjallisuuden avulla selvitettiin ohjaavia viranomaismääräyksiä ja asumisen rahoitus ja kehittämiskeskuksen (ARA) ikääntyneiden palvelukotihankkeille asettamia ehtoja ja ohjeita. Empiirisen osuuden tapaustutkimuksessa tutkittiin haastattelemalla kolmen palvelukotihankkeen ominaisuuksia, ja haastateltiin ARA:n hankekehityksestä vastaavaa henkilöä. Haastattelut tehtiin pääosin strukturoituna lomakehaastatteluna, jossa kysymykset oli laadittu kirjallisuusselvityksen perusteella. Haastatteluilla laajennettiin näkökulmaa kirjallisuustutkimuksessa tunnistetuista asumisen vaatimuksista taloudelliseen toimintaan ja kiinteistön elinkaareen. Haastateltavaksi valittiin henkilöitä, joiden näkemyksissä tulee huomioiduksi asukkaat, omaiset, henkilökunta ja palveluntuottajat.
Tutkimuksen perusteella palvelukodeissa on tilaominaisuuksia ja suunnitteluratkaisuja, joita ei ole syytä harkita tehostettavaksi. Kaikkien tilojen on oltava ehdottoman esteettömiä, myös liikkumisen esteettömyyttä laajemmin ymmärrettynä. Kaikki palvelukodit on suunniteltava dementoituneiden asuinympäristölle asettamat vaatimukset huomioiden. Jokaisesta kerroksesta tarvitaan ulkoyhteys viihtyisine, turvallisine ja käyttökelpoisine ulkotiloineen. Asuinhuoneiden pesuhuoneiden on oltava, avustaminen huomioiden, riittävän tilavia ja kattavasti varusteltuja. Ylilämpö on haitallista sekä asukkaille että henkilökunnalle, ja viilennys on joihinkin tiloihin järjestettävä. Tilojen tehostaminen on mahdollista toimistoissa, keittiöissä ja oleskelutiloissa. Arkkitehtuurissa on panostettava kodinomaisuuteen ja pienimittakaavaisuuteen, liian juhlallisia ratkaisuja ja kalliita pinta-rakenteita on vältettävä. Elinkaariedullisuutta parannetaan energiatehokkailla lämpö-pumppuihin perustuvilla lämmitysratkaisuilla ja kohtuullisella muuntojoustavuudella. Voimassa olevan ohjeistuksen kieltämä palvelutilojen avautuminen ympäristöön olisi yhteiskunnan ja palveluntuottajan kannalta hyödyllistä.
Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Kirjallisuusanalyysissä tutkittiin dementian ja ikääntymisen asuinympäristöltä edellyttämiä yleisiä vaatimuksia. Tutkimuskirjallisuuden avulla selvitettiin ohjaavia viranomaismääräyksiä ja asumisen rahoitus ja kehittämiskeskuksen (ARA) ikääntyneiden palvelukotihankkeille asettamia ehtoja ja ohjeita. Empiirisen osuuden tapaustutkimuksessa tutkittiin haastattelemalla kolmen palvelukotihankkeen ominaisuuksia, ja haastateltiin ARA:n hankekehityksestä vastaavaa henkilöä. Haastattelut tehtiin pääosin strukturoituna lomakehaastatteluna, jossa kysymykset oli laadittu kirjallisuusselvityksen perusteella. Haastatteluilla laajennettiin näkökulmaa kirjallisuustutkimuksessa tunnistetuista asumisen vaatimuksista taloudelliseen toimintaan ja kiinteistön elinkaareen. Haastateltavaksi valittiin henkilöitä, joiden näkemyksissä tulee huomioiduksi asukkaat, omaiset, henkilökunta ja palveluntuottajat.
Tutkimuksen perusteella palvelukodeissa on tilaominaisuuksia ja suunnitteluratkaisuja, joita ei ole syytä harkita tehostettavaksi. Kaikkien tilojen on oltava ehdottoman esteettömiä, myös liikkumisen esteettömyyttä laajemmin ymmärrettynä. Kaikki palvelukodit on suunniteltava dementoituneiden asuinympäristölle asettamat vaatimukset huomioiden. Jokaisesta kerroksesta tarvitaan ulkoyhteys viihtyisine, turvallisine ja käyttökelpoisine ulkotiloineen. Asuinhuoneiden pesuhuoneiden on oltava, avustaminen huomioiden, riittävän tilavia ja kattavasti varusteltuja. Ylilämpö on haitallista sekä asukkaille että henkilökunnalle, ja viilennys on joihinkin tiloihin järjestettävä. Tilojen tehostaminen on mahdollista toimistoissa, keittiöissä ja oleskelutiloissa. Arkkitehtuurissa on panostettava kodinomaisuuteen ja pienimittakaavaisuuteen, liian juhlallisia ratkaisuja ja kalliita pinta-rakenteita on vältettävä. Elinkaariedullisuutta parannetaan energiatehokkailla lämpö-pumppuihin perustuvilla lämmitysratkaisuilla ja kohtuullisella muuntojoustavuudella. Voimassa olevan ohjeistuksen kieltämä palvelutilojen avautuminen ympäristöön olisi yhteiskunnan ja palveluntuottajan kannalta hyödyllistä.