Työllisyyden kasvu euroalueella viime vuosina
(06.11.2002)
Numero
11 ; MarraskuuJulkaisija
Euroopan keskuspankki
2002
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-201408074809Tiivistelmä
Työllisyyden kasvu oli 1990-luvun lopulla suurin piirtein yhtä nopeaa kuin 1980-luvun jälkipuoliskolla, mutta näyttää siltä, että tuotannon kasvu lisäsi työllisyyttä merkittävästi enemmän.Kun viimeaikaisen kehityksen tyypillisiä piirteitä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin, voi olla helpompaa tunnistaa aiemmin toteutettujen uudistusten ja toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset.Tässä artikkelissa tarkastellaan työllisyyden kasvukehitystä 1990-luvun lopussa.Tarkastelun tuloksista voidaan tehdä seuraava yhteenveto.Ensinnäkin toimialakohtaisesti tarkasteltuna työllisyyden kasvu jakaantui 1990-luvun lopussa suhteellisen tasaisesti eri toimialojen kesken.Kasvu johtui lähinnä palkansaajien lukumäärän lisääntymisestä, kun taas itsenäiset ammatinharjoittajat vaikuttivat työllisyyden kasvuun ainoastaan marginaalisesti. Toiseksi naisten työllisyyden kasvu oli selvästi nopeampaa kuin miesten, ja nuorimpaan ja vanhimpaan ikäryhmään kuuluvien työntekijöiden työllisyysasteet nousivat huomattavasti enemmän kuin 1980-luvun jälkipuoliskolla.Kolmanneksi tämä edellä mainittu kehitys liittyi osittain osa-aikaisen ja määräaikaisen työllisyyden jatkuvaan yleistymiseen 1990- luvun lopussa, koska se vaikutti voimakkaasti naisten ja nuorten työllisyyden kasvuun.Lopuksi tarkastelusta ilmenee, että vaikka 1990-lopussa eniten koulutusta hankkineiden työllisyystilanne oli paras, eniten nousi kuitenkin vähiten koulutettujen työllisyysaste1, kun työvoima jaotellaan koulutustason mukaan ja otetaan huomioon näiden ryhmien suhteellisen koon muutokset. Tämä myönteinen kehitys voidaan yhdistää useisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat yleisesti työvoiman tarjontaan ja kysyntään.Näistä tekijöistä ovat tärkeitä varsinkin palkkamaltti, palkkaerojen kasvattaminen ja palkkajoustot.Myös monet työmarkkinainstituutiot vaikuttavat työllisyyskehitykseen keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen maat pyrkivät varsinkin 1990-luvun jälkipuoliskolla edistämään rakenneuudistuksia, joiden tarkoituksena oli parantaa työmarkkinoiden toimivuutta.Vuodesta 1997 lähtien näistä uudistuksista on sovittu ns.Euroopan työllisyysstrategian puitteissa.Tämän strategian tavoitteena on nostaa Euroopan unionin työllisyysaste 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Tavoite on määritelty Lissabonissa vuonna 2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.Eurooppa-neuvoston kokouksessa Tukholmassa vuonna 2001 työllisyydelle asetettiin välitavoite, 67 prosentin työllisyysaste vuoteen 2005 mennessä.Vaikka maiden välillä on ollut eroja uudistusten laajuuden ja täytäntöönpanon suhteen, viime vuosina toteutetut toimenpiteet näyttävät tuottaneen tulosta.Ne ovat edistäneet useimpien toimialojen työllisyyden kasvua ja auttaneet väestöryhmiä, joilla on erityisiä vaikeuksia päästä työmarkkinoille.Tällaisia ryhmiä ovat naiset, nuorimpaan ja vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat sekä vähiten koulutetut.Kaikesta huolimatta työllisyysaste on euroalueella edelleen alhaisempi kuin muilla talousalueilla, esimerkiksi Yhdysvalloissa.Tarvitaankin lisää uudistuksia, jatkuvaa palkkamalttia ja palkkaneuvottelujärjestelmän uudistamista, jotta työllisyysaste saadaan korkeammaksi, työvoimaosuus suuremmaksi ja työttömyysaste alhaisemmaksi.