Aikuisten yksinäisyys
Tompuri, Kirsi (2022)
Tompuri, Kirsi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301241599
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301241599
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ymmärtää aikuisten yksinäisyyttä ilmiönä paremmin ja nostaa aihetta keskusteluun paikallisella tasolla. Aihetta lähestyttiin yksinäisyyttä kokevien sijasta sosiaalialan ammattihenkilöiden näkökulmasta kysymällä heidän ajatuksistaan ja havainnoistaan asiakastyössä. Tutkimuskysymykset koskivat asiakkaiden yksinäisyyden tunnistamista, ammattihenkilöiden ajatuksia yksinäisyydestä ja keinoja, joilla he pyrkivät vastaamaan asiakkaiden yksinäisyyden aiheuttamiin tarpeisiin asiakastyössä.
Opinnäytetyön teoreettinen osuus pohjautuu aiempaan tutkimukseen yksinäisyydestä ilmiönä, sen yleisimpiin teorioihin, syihin, vaikutuksiin ja tilastotietoon sekä yksinäisyyden jakautumiseen yhteiskunnassa ja yhteiskunnan vastuuseen yksinäisyyden vähentäjänä. Tarkastelun kohteena ovat myös keinot, joilla yksinäisyyttä on pyritty vähentämään sekä sosiaalialan toimijat ja toimintaympäristöt, joissa tämänkin tutkimuksen vastaajat työskentelevät.
Tutkimuksen menetelmänä oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä avoimilla kysymyksillä sekä julkisen että kolmannen sektorin toimijoilta. Vastaajina oli Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote) työikäisten sosiaalityön yksikön työntekijöitä, Mikkelin Toimintakeskus ry:n valmennushenkilöstöä sekä Mikkelin kriisikeskuksen kriisityöntekijöitä. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti etsimällä niistä usein toistuvia teemoja.
Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaalialan palvelujen asiakkaat kertovat usein työntekijälle yksinäisyydestään suoraan tai yksinäisyys tulee ilmi asiakkaan lähiverkostoa kartoitettaessa. Ammattihenkilöt tunnistavat yksinäisyyttä myös asiakkaiden käyttäytymisen, piirteiden ja mielialojen avulla. Yksinäisyys aiheuttaa ammattihenkilöissä surua, empatiaa ja auttamishalua, mutta myös turhautumista auttamiskeinojen vähyyteen. Tärkeimpinä auttamiskeinoina mainittiin ohjaaminen palveluihin ja tilanteisiin, joissa muita voi tavata sekä kuunteleminen ja keskusteleminen. Asiakkailta itseltäänkin toivottiin aktiivisuutta. Yksinäisyyden vähentämiseksi tarvitaan useita erilaisia keinoja ja asiakkaan oman mielipiteen huomioimista siinä, mikä häntä voisi auttaa. Yksinäisyys tulisi ottaa johdonmukaisesti puheeksi jokaisen asiakkaan kanssa.
Asiasanat: aikuisten yksinäisyys, yksinäisyys, sosiaalialan ammattihenkilö
Opinnäytetyön teoreettinen osuus pohjautuu aiempaan tutkimukseen yksinäisyydestä ilmiönä, sen yleisimpiin teorioihin, syihin, vaikutuksiin ja tilastotietoon sekä yksinäisyyden jakautumiseen yhteiskunnassa ja yhteiskunnan vastuuseen yksinäisyyden vähentäjänä. Tarkastelun kohteena ovat myös keinot, joilla yksinäisyyttä on pyritty vähentämään sekä sosiaalialan toimijat ja toimintaympäristöt, joissa tämänkin tutkimuksen vastaajat työskentelevät.
Tutkimuksen menetelmänä oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä avoimilla kysymyksillä sekä julkisen että kolmannen sektorin toimijoilta. Vastaajina oli Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote) työikäisten sosiaalityön yksikön työntekijöitä, Mikkelin Toimintakeskus ry:n valmennushenkilöstöä sekä Mikkelin kriisikeskuksen kriisityöntekijöitä. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti etsimällä niistä usein toistuvia teemoja.
Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaalialan palvelujen asiakkaat kertovat usein työntekijälle yksinäisyydestään suoraan tai yksinäisyys tulee ilmi asiakkaan lähiverkostoa kartoitettaessa. Ammattihenkilöt tunnistavat yksinäisyyttä myös asiakkaiden käyttäytymisen, piirteiden ja mielialojen avulla. Yksinäisyys aiheuttaa ammattihenkilöissä surua, empatiaa ja auttamishalua, mutta myös turhautumista auttamiskeinojen vähyyteen. Tärkeimpinä auttamiskeinoina mainittiin ohjaaminen palveluihin ja tilanteisiin, joissa muita voi tavata sekä kuunteleminen ja keskusteleminen. Asiakkailta itseltäänkin toivottiin aktiivisuutta. Yksinäisyyden vähentämiseksi tarvitaan useita erilaisia keinoja ja asiakkaan oman mielipiteen huomioimista siinä, mikä häntä voisi auttaa. Yksinäisyys tulisi ottaa johdonmukaisesti puheeksi jokaisen asiakkaan kanssa.
Asiasanat: aikuisten yksinäisyys, yksinäisyys, sosiaalialan ammattihenkilö