Ratkaisukeskeisyys ja osallisuus työyhteisöjen palaverikäytännöissä
Iisvirta, Hanna-Leena (2023)
Iisvirta, Hanna-Leena
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301161325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301161325
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena on löytää ratkaisukeskeisyyttä ja osallisuutta lisääviä ja vähentäviä tekijöitä työyhteisöjen palaverikäytännöissä. Kehittämistyön tavoitteena on lisätä osallisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä työyhteisöjen palaverikäytäntöihin. Kehittämistehtävän aihe nousi suoraan työelämästä. LAB ammattikorkeakoulussa ja Sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa on huomattu, että työyhteisöjen palaverit eivät ole ratkaisukeskeisiä.
Kehittämistyön näkökulma oli laadullinen ja aineisto kerättiin kolmen teemahaastattelun ja kahden yhteiskehittämisen työpajan avulla. Kehittämistyön lähestymistapana käytettiin palvelumuotoilua. Kehittämistä tehtiin työpajoissa kahden organisaation henkilöstöstä koostuvan kehittäjäryhmän kanssa. Työpajoissa pohdittiin ratkaisukeskeisyyttä lisääviä ja vähentäviä tekijöitä työyhteisöjen palaverikäytännöissä, laadittiin palaveriin osallistujien persoonakortteja ja luotiin unelmien palaveripolku.
Aineistosta nousseet tulokset voidaan jakaa kokouskäytäntöihin liittyviin tuloksiin, vuorovaikutukseen liittyviin tuloksiin ja organisaatio- ja työkulttuuriin liittyviin tuloksiin. Tärkeimpänä ratkaisukeskeisyyttä lisäävänä tekijänä nähdään palaverien suunnitelmallisuus sekä luottamukseen ja tuttuuteen liittyvät tekijät. Tämän lisäksi organisaatioiden palaverikokoonpanoja on uudistettava niin, että palavereita ei järjestetä turhaan ja palavereihin kutsutaan ainoastaan avainhenkilöt käsiteltävän asian kannalta.
Kehittämistyön näkökulma oli laadullinen ja aineisto kerättiin kolmen teemahaastattelun ja kahden yhteiskehittämisen työpajan avulla. Kehittämistyön lähestymistapana käytettiin palvelumuotoilua. Kehittämistä tehtiin työpajoissa kahden organisaation henkilöstöstä koostuvan kehittäjäryhmän kanssa. Työpajoissa pohdittiin ratkaisukeskeisyyttä lisääviä ja vähentäviä tekijöitä työyhteisöjen palaverikäytännöissä, laadittiin palaveriin osallistujien persoonakortteja ja luotiin unelmien palaveripolku.
Aineistosta nousseet tulokset voidaan jakaa kokouskäytäntöihin liittyviin tuloksiin, vuorovaikutukseen liittyviin tuloksiin ja organisaatio- ja työkulttuuriin liittyviin tuloksiin. Tärkeimpänä ratkaisukeskeisyyttä lisäävänä tekijänä nähdään palaverien suunnitelmallisuus sekä luottamukseen ja tuttuuteen liittyvät tekijät. Tämän lisäksi organisaatioiden palaverikokoonpanoja on uudistettava niin, että palavereita ei järjestetä turhaan ja palavereihin kutsutaan ainoastaan avainhenkilöt käsiteltävän asian kannalta.