Naisten kokemuksia asunnottomuudesta
Pyykkö, Tiina; Niemikorpi, Sirpa (2022)
Pyykkö, Tiina
Niemikorpi, Sirpa
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022100720974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022100720974
Tiivistelmä
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla naisten kokemuksia asunnottomuudesta. Tavoitteena oli saada haavoittuvassa asemassa olevien naisten ääni kuuluviin ja heidän kokemuksiensa kautta tuottaa tietoa opinnäytetyömme toimeksiantajille Kenttätien palvelukeskukselle sekä ASTE- hankkeelle. Toimeksiantajamme voivat hyödyntää tutkimuksessamme tuotettua tietoa asunnottomuuspalveluita ja -työn kehittämistä ajatellen.
Tietoperustassa käsittelimme asunnottomuutta yleisellä tasolla sekä avasimme käsitteitä, jotka liittyivät naisten asunnottomuuden ilmiöön. Tutkimuksemme toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tuloksista kävi ilmi, että piiloasunnottomuus oli naisten kokemuksissa tyypillisin asunnottomuuden muoto ja majapaikkaa vaihdettiin mieluummin kuin, että olisi hakeuduttu esimerkiksi Kenttätien palvelukeskukseen. Tuloksissa nousi myös esille vahva häpeän kokemus asunnottomuuteen liittyen. Tutkimuksemme keskeisenä johtopäätöksenä on, että naisille tyypillistä piiloasunnottomuutta pitkittävät muun muassa majapaikasta toiseen siirtyminen, ennakkoluulot ja- asenteet asunnottomuuspalveluita kohtaan, huonot kokemukset palveluista sekä turvallisen matalan kynnyksen paikan puuttuminen. Toisena johtopäätöksenä on, että asunnottomuus aiheuttaa varsinkin häpeää, mutta myös ahdistuksen ja pelon tunteita, joita koetaan suhteessa itseen, toisiin ihmisiin sekä erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin.
Tutkimuksestamme ilmeni, että asunnottomat naiset tarvitsevat vain heille suunnattuja asunnottomuuspalveluita ja vain naisille tarkoitetun, turvallisen matalan kynnyksen paikan. Näin ollen kehitysehdotuksenamme on tällaisen paikan perustaminen. Sen avulla naisten piiloasunnottomuus ja siihen liittyvät kuormittavat tekijät saataisiin vähenemään ja naiset saisivat tarpeenmukaista apua ja tukea. Tämä ennaltaehkäisisi ongelmien kasautumista yksilöille ja vähentäisi sekä sosiaali- että terveydenhuollon kuormitusta. Jatkotutkimusehdotuksena esitämme naisten asunnottomuuden tutkimista työntekijöiden näkökulmasta sekä asunnottomien naisten näkemyksiä siitä, millaisia avun ja tuen tarpeita heillä on ja minkälaisia palveluita heille tulisi tarjota.
Tietoperustassa käsittelimme asunnottomuutta yleisellä tasolla sekä avasimme käsitteitä, jotka liittyivät naisten asunnottomuuden ilmiöön. Tutkimuksemme toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tuloksista kävi ilmi, että piiloasunnottomuus oli naisten kokemuksissa tyypillisin asunnottomuuden muoto ja majapaikkaa vaihdettiin mieluummin kuin, että olisi hakeuduttu esimerkiksi Kenttätien palvelukeskukseen. Tuloksissa nousi myös esille vahva häpeän kokemus asunnottomuuteen liittyen. Tutkimuksemme keskeisenä johtopäätöksenä on, että naisille tyypillistä piiloasunnottomuutta pitkittävät muun muassa majapaikasta toiseen siirtyminen, ennakkoluulot ja- asenteet asunnottomuuspalveluita kohtaan, huonot kokemukset palveluista sekä turvallisen matalan kynnyksen paikan puuttuminen. Toisena johtopäätöksenä on, että asunnottomuus aiheuttaa varsinkin häpeää, mutta myös ahdistuksen ja pelon tunteita, joita koetaan suhteessa itseen, toisiin ihmisiin sekä erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin.
Tutkimuksestamme ilmeni, että asunnottomat naiset tarvitsevat vain heille suunnattuja asunnottomuuspalveluita ja vain naisille tarkoitetun, turvallisen matalan kynnyksen paikan. Näin ollen kehitysehdotuksenamme on tällaisen paikan perustaminen. Sen avulla naisten piiloasunnottomuus ja siihen liittyvät kuormittavat tekijät saataisiin vähenemään ja naiset saisivat tarpeenmukaista apua ja tukea. Tämä ennaltaehkäisisi ongelmien kasautumista yksilöille ja vähentäisi sekä sosiaali- että terveydenhuollon kuormitusta. Jatkotutkimusehdotuksena esitämme naisten asunnottomuuden tutkimista työntekijöiden näkökulmasta sekä asunnottomien naisten näkemyksiä siitä, millaisia avun ja tuen tarpeita heillä on ja minkälaisia palveluita heille tulisi tarjota.