Lähisuhdeväkivaltatyön koordinointi ja johtaminen sosiaali- ja terveysalalla : ilmiöt haltuun, rakenteet ja resurssit kuntoon
Harju, Niina (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060315138
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060315138
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Viola - Väkivallasta vapaaksi ry. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kehittämisen tueksi lähisuhdeväkivaltatyön koordinoinnin ja johtamisen toimintatavoista sosiaali- ja terveysalalla Etelä-Savossa. Tarkoitus oli selvittää toimintatapoja ja tulevaisuuden tarpeita sekä kehittää työkalu, joka tukee lähisuhdeväkivaltatyön johtamista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina olivat Etelä-Savon alueen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorit (n=4) ja neljä sosiaali- ja terveysalan johtajaa (n=4). Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Työkalu muodostui tutkimustulosten pohjalta ja sitä testasi neljä esihenkilöä. Esitestauksen perusteella käyttöominaisuuksia parannettiin ja sanamuotoja tarkennettiin.
Haastateltujen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattoreiden mukaan koordinaattorin tehtäviin kuului kouluttaminen, tiedottaminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Työtä haastoivat aika- ja resurssipaineet, lähisuhdeväkivallan ilmiön tunnistamattomuus ja sen rakenteelliset puutteet. Tutkimustulosten mukaan Etelä-Savon alueella tehtiin lähisuhdeväkivaltatyötä laaja-alaisesti ja toimivalla yhteistyöllä. Haastateltujen mukaan lähisuhdeväkivaltatyötä johdettiin luomalla ilmiötä huomioivaa asenneilmapiiriä ja mahdollistamalla henkilöstön kouluttautuminen. Lähisuhdeväkivaltatyön johtaminen oli resursseista ja johtajan omasta aktiivisuudesta riippuvaista. Ainut selkeä johtamista tukeva rakenne oli lähisuhdeväkivaltatyön ohjausryhmä. Tutkimustulosten mukaan lähisuhdeväkivaltatyön johtamista auttaisi selkeä sekä vastuunjakoa ja systemaattisuutta edistävä työkalu.
Haastateltavien mukaan lähisuhdeväkivallan ilmiöosaamista olisi lisättävä sosiaali- ja terveysalalla. Tämä tukisi koordinaattoreiden työtä ja yhteistyön sujumista, kun kaikilla osapuolilla olisi tiedossa lähisuhdeväkivallan laajuus ja yhteistyön välttämättömyys. Vastuu osaamisen vahvistamisesta on johdolla. Vahvistaminen tapahtuu koulutuksella ja riittävällä resurssoinnilla. Haastateltavat toivovat lähisuhdeväkivaltatyön ja yhteistyön rakenteita kehitettävän niin, ettei toiminta ole henkilöiden oman aktiivisuuden varassa vaan rakenne turvaa työn tekemisen. Etelä-Savon alueella hyvin toimivat käytännöt tulee haastateltavien mukaan säilyttää. Johtopäätösten mukaan mahdollisuudet ilmiöosaamisen lisäämiseen, koordinoinnin juurruttamiseen ja rakenteiden vahvistamiseen on olemassa. Tarvitaan päätöksiä, yhteisiä sopimuksia ja riittävä resurssi. Opinnäytetyössä kehitetty työkalu edistää lähisuhdeväkivaltatyön johtamisen systemaattisuutta ja vastuunjakoa.
Avainsanat: lähisuhdeväkivaltatyö, lähisuhdeväkivaltatyön koordinointi, lähisuhdeväkivaltatyön johtaminen, yhteistyö
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina olivat Etelä-Savon alueen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattorit (n=4) ja neljä sosiaali- ja terveysalan johtajaa (n=4). Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Työkalu muodostui tutkimustulosten pohjalta ja sitä testasi neljä esihenkilöä. Esitestauksen perusteella käyttöominaisuuksia parannettiin ja sanamuotoja tarkennettiin.
Haastateltujen lähisuhdeväkivaltatyön koordinaattoreiden mukaan koordinaattorin tehtäviin kuului kouluttaminen, tiedottaminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Työtä haastoivat aika- ja resurssipaineet, lähisuhdeväkivallan ilmiön tunnistamattomuus ja sen rakenteelliset puutteet. Tutkimustulosten mukaan Etelä-Savon alueella tehtiin lähisuhdeväkivaltatyötä laaja-alaisesti ja toimivalla yhteistyöllä. Haastateltujen mukaan lähisuhdeväkivaltatyötä johdettiin luomalla ilmiötä huomioivaa asenneilmapiiriä ja mahdollistamalla henkilöstön kouluttautuminen. Lähisuhdeväkivaltatyön johtaminen oli resursseista ja johtajan omasta aktiivisuudesta riippuvaista. Ainut selkeä johtamista tukeva rakenne oli lähisuhdeväkivaltatyön ohjausryhmä. Tutkimustulosten mukaan lähisuhdeväkivaltatyön johtamista auttaisi selkeä sekä vastuunjakoa ja systemaattisuutta edistävä työkalu.
Haastateltavien mukaan lähisuhdeväkivallan ilmiöosaamista olisi lisättävä sosiaali- ja terveysalalla. Tämä tukisi koordinaattoreiden työtä ja yhteistyön sujumista, kun kaikilla osapuolilla olisi tiedossa lähisuhdeväkivallan laajuus ja yhteistyön välttämättömyys. Vastuu osaamisen vahvistamisesta on johdolla. Vahvistaminen tapahtuu koulutuksella ja riittävällä resurssoinnilla. Haastateltavat toivovat lähisuhdeväkivaltatyön ja yhteistyön rakenteita kehitettävän niin, ettei toiminta ole henkilöiden oman aktiivisuuden varassa vaan rakenne turvaa työn tekemisen. Etelä-Savon alueella hyvin toimivat käytännöt tulee haastateltavien mukaan säilyttää. Johtopäätösten mukaan mahdollisuudet ilmiöosaamisen lisäämiseen, koordinoinnin juurruttamiseen ja rakenteiden vahvistamiseen on olemassa. Tarvitaan päätöksiä, yhteisiä sopimuksia ja riittävä resurssi. Opinnäytetyössä kehitetty työkalu edistää lähisuhdeväkivaltatyön johtamisen systemaattisuutta ja vastuunjakoa.
Avainsanat: lähisuhdeväkivaltatyö, lähisuhdeväkivaltatyön koordinointi, lähisuhdeväkivaltatyön johtaminen, yhteistyö