Oheishuoltajuus : opas leskiperheille
Lintula, Suvi (2021)
Lintula, Suvi
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120323629
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120323629
Tiivistelmä
Suomessa vuosittain noin 4500 työikäistä henkilöä jää leskeksi ja noin 2000 alaikäisen lapsen toinen vanhempi menehtyy. Toisen vanhemman kuolema tarkoittaakin leskiperheessä yleensä totaalista yksinhuoltajuutta leskivanhemmalle. Oheishuoltajuuden myötä leskivanhempi pystyy jakamaan lapsen huoltoon liittyviä vastuita ja velvoitteita lapselle läheisen aikuisen kanssa.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin (361/1983) tehtiin mittava uudistus, joka astui voimaan 1.12.2019. Uudistuksen myötä oheishuoltoa koskevassa järjestelyssä voidaan käyttää sopimusmenettelyä riidattomissa ja lapsen edun mukaisissa tapauksissa. Aiemman lainsäädännön aikana oheishuoltoa koskevan päätöksen pystyi tekemään ainoastaan tuomioistuin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa leskiperheille opas oheishuoltajuudesta ja kuinka siitä koskevasta järjestelystä voidaan sopia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena empiirisenä oikeustutkimuksena, jossa käytettiin konstruktiivista lähestymistapaa. Empiirisen oikeustutkimuksen menetelmiä käyttäen tutkittiin oheishuoltajuutta ja siihen liittyvää sopimusmenettelyä. Lähteinä työn teoriaosassa käytettiin ajantasaista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoja, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksen tuloksena syntyi konstruktio eli opas oheishuoltajuudesta, joka on suunnattu leskiperheille. Lopputulos oli käyttökelpoinen ja asetettujen tavoitteiden mukainen.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin (361/1983) tehtiin mittava uudistus, joka astui voimaan 1.12.2019. Uudistuksen myötä oheishuoltoa koskevassa järjestelyssä voidaan käyttää sopimusmenettelyä riidattomissa ja lapsen edun mukaisissa tapauksissa. Aiemman lainsäädännön aikana oheishuoltoa koskevan päätöksen pystyi tekemään ainoastaan tuomioistuin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa leskiperheille opas oheishuoltajuudesta ja kuinka siitä koskevasta järjestelystä voidaan sopia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena empiirisenä oikeustutkimuksena, jossa käytettiin konstruktiivista lähestymistapaa. Empiirisen oikeustutkimuksen menetelmiä käyttäen tutkittiin oheishuoltajuutta ja siihen liittyvää sopimusmenettelyä. Lähteinä työn teoriaosassa käytettiin ajantasaista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoja, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksen tuloksena syntyi konstruktio eli opas oheishuoltajuudesta, joka on suunnattu leskiperheille. Lopputulos oli käyttökelpoinen ja asetettujen tavoitteiden mukainen.