Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy perusterveydenhuollossa
Saunamäki, Anu (2021)
Saunamäki, Anu
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112521636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112521636
Tiivistelmä
Aiemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että tyypin 2 diabetes on vakava mutta ennaltaehkäistävissä oleva sairaus. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy toteutuu perusterveydenhuollossa kahden kunnan alueella ja miten ennaltaehkäisevää työotetta voisi tyypin 2 diabeteksen osalta jatkossa kehittää. Laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavana oli yhteensä 12 hoitajaa ja haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Ennaltaehkäisytyön koettiin kuuluvan kaikille hoitoon osallistuville ja se toteutui enimmäkseen mini-interventioina. Hoitajat kannustivat asiakkaita ottamaan itse vastuuta omasta hoidostaan ja terveydestään. He kokivat omien ajattelumalliensa vaikuttavan siihen, että diabeteksen ennaltaehkäisytyötä ei tehty kovin paljon, mutta olivat halukkaita muuttamaan niitä. Resurssien riittämättömyyden ja nykyisen toimintakulttuurin koettiin vaikuttavan siihen, että hoidetaan sairauksia niiden ennaltaehkäisyn sijaan.
Hoitajat toivoivat että ennaltaehkäisyn puheeksi ottaminen olisi jatkossa luontevampaa. He toivoivat että oppisivat uusia, konkreettisia ja heti työhön sovellettavissa olevia taitoja ennaltaehkäisystä. Vahvana tulevaisuuden ennaltaehkäisyn kehittämismuotona nähtiin hoitajavastaanottotoiminnan aloittaminen poliklinikoilla.
Diabeteksen ehkäisytyössä keskeinen rooli on perusterveydenhuollolla, jossa sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen että sairauksien ehkäisyn tulisi olla osa jokapäiväistä työtä. Jatkossa tulisi kehittää sellaisia konkreettisia työkaluja, joita hoitajat voisivat heti lähteä käyttämään ennaltaehkäisytyössä.
Ennaltaehkäisytyön koettiin kuuluvan kaikille hoitoon osallistuville ja se toteutui enimmäkseen mini-interventioina. Hoitajat kannustivat asiakkaita ottamaan itse vastuuta omasta hoidostaan ja terveydestään. He kokivat omien ajattelumalliensa vaikuttavan siihen, että diabeteksen ennaltaehkäisytyötä ei tehty kovin paljon, mutta olivat halukkaita muuttamaan niitä. Resurssien riittämättömyyden ja nykyisen toimintakulttuurin koettiin vaikuttavan siihen, että hoidetaan sairauksia niiden ennaltaehkäisyn sijaan.
Hoitajat toivoivat että ennaltaehkäisyn puheeksi ottaminen olisi jatkossa luontevampaa. He toivoivat että oppisivat uusia, konkreettisia ja heti työhön sovellettavissa olevia taitoja ennaltaehkäisystä. Vahvana tulevaisuuden ennaltaehkäisyn kehittämismuotona nähtiin hoitajavastaanottotoiminnan aloittaminen poliklinikoilla.
Diabeteksen ehkäisytyössä keskeinen rooli on perusterveydenhuollolla, jossa sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen että sairauksien ehkäisyn tulisi olla osa jokapäiväistä työtä. Jatkossa tulisi kehittää sellaisia konkreettisia työkaluja, joita hoitajat voisivat heti lähteä käyttämään ennaltaehkäisytyössä.