Iäkkäiden sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen tehostetun palveluasumisen yksiköissä
Leino, Sara (2021)
Leino, Sara
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112421513
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112421513
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin iäkkäiden sosiaalisen toimintakyvyn tukemista kahdessa eri tehostetun palveluasumisen yksikössä, jotka sijaitsevat Kymenlaakson alueella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keinoja, joilla iäkkäiden sosiaalista toimintakykyä tuetaan ja arvioidaan. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten iäkkäiden sosiaalista toimintakykyä huomioidaan asumisyksiköiden arjessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille iäkkäiden sosiaalisen toimintakyvyn ja sen tukemisen tärkeyttä sekä herätellä ajatuksia, onko tukemisen ja arvioinnin menetelmiä tarpeen kehittää tehostetun palveluasumisen yksiköissä.
Tutkimus toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelut, jotka kohdistuivat kahden eri tehostetun palveluasumisen yksikön hoitajiin. Haastattelujen tavoitteena oli saada monipuolisesti tietoa tehostetussa palveluasumisessa asuvien iäkkäiden sosiaalisen toimintakyvyn tukemisesta ja arvioinnista sekä sosiaalisen toimintakyvyn huomioimisesta asumisyksikön arjessa.
Tutkimuksen mukaan iäkkäiden sosiaalista toimintakykyä tuetaan tehostetun palveluasumisen yksiköissä tukemalla yhteisöllisyyttä ja iäkkäiden henkilökohtaisia rooleja sekä huomioimalla iäkkäiden sosiaalinen verkosto. Sosiaalista toimintakykyä arvioidaan Rai-arviointijärjestelmällä, yhteistyön avulla sekä havaintoja tekemällä. Sosiaalisen toimintakyvyn huomioiminen linkittyy tutkituissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä tiiviisti päivittäisiin toimintoihin, erityisesti hoitotilanteisiin, mutta yksiköissä järjestetään myös erillistä sosiaalista toimintakykyä tukevaa toimintaa.
Tutkimuksen mukaan tutkituissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä sosiaalisen toimintakyvyn tukemista tapahtuu päivittäin, mutta se jää kuitenkin taka-alalle yksiköiden arjessa. Sosiaalista toimintakykyä arvioidaan yksiköissä säännöllisesti, mutta arviointia ei tapahdu päivittäin ja arviointi kohdistuu suurimmilta osin rajallisesti sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueisiin. Sosiaalisen toimintakyvyn jääminen taka-alalle johtuu hoitajien aikaresursseista sekä sosiaalisen toimintakyvyn käsitteen haastavasta määrittämisestä ja laaja-alaisuudesta. Tämän tutkimuksen tuloksien pohjalta on mahdollista miettiä tutkittujen tehostetun palveluasumisen yksiköiden toimintakäytäntöjä ja muuttaa toimintatapoja siten, että sosiaalinen toimintakyky saisi enemmän näkyvyyttä.
Tutkimus toteutettiin käyttämällä kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelut, jotka kohdistuivat kahden eri tehostetun palveluasumisen yksikön hoitajiin. Haastattelujen tavoitteena oli saada monipuolisesti tietoa tehostetussa palveluasumisessa asuvien iäkkäiden sosiaalisen toimintakyvyn tukemisesta ja arvioinnista sekä sosiaalisen toimintakyvyn huomioimisesta asumisyksikön arjessa.
Tutkimuksen mukaan iäkkäiden sosiaalista toimintakykyä tuetaan tehostetun palveluasumisen yksiköissä tukemalla yhteisöllisyyttä ja iäkkäiden henkilökohtaisia rooleja sekä huomioimalla iäkkäiden sosiaalinen verkosto. Sosiaalista toimintakykyä arvioidaan Rai-arviointijärjestelmällä, yhteistyön avulla sekä havaintoja tekemällä. Sosiaalisen toimintakyvyn huomioiminen linkittyy tutkituissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä tiiviisti päivittäisiin toimintoihin, erityisesti hoitotilanteisiin, mutta yksiköissä järjestetään myös erillistä sosiaalista toimintakykyä tukevaa toimintaa.
Tutkimuksen mukaan tutkituissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä sosiaalisen toimintakyvyn tukemista tapahtuu päivittäin, mutta se jää kuitenkin taka-alalle yksiköiden arjessa. Sosiaalista toimintakykyä arvioidaan yksiköissä säännöllisesti, mutta arviointia ei tapahdu päivittäin ja arviointi kohdistuu suurimmilta osin rajallisesti sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueisiin. Sosiaalisen toimintakyvyn jääminen taka-alalle johtuu hoitajien aikaresursseista sekä sosiaalisen toimintakyvyn käsitteen haastavasta määrittämisestä ja laaja-alaisuudesta. Tämän tutkimuksen tuloksien pohjalta on mahdollista miettiä tutkittujen tehostetun palveluasumisen yksiköiden toimintakäytäntöjä ja muuttaa toimintatapoja siten, että sosiaalinen toimintakyky saisi enemmän näkyvyyttä.