Sormenjäljet rikoksen ratkaisijana
Juujärvi, Kaisa; Keltto, Juulia (2021)
Juujärvi, Kaisa
Keltto, Juulia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112321267
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112321267
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee sormenjälkiä poliisityön ja rikosten ratkaisun näkökulmasta. Työn teoriapohja perustuu pääsääntöisesti ulkomaisille forensiikkaa käsitteleville lähteille, joita verrataan keskenään ja tarkastellaan kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodein.
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa sormenjäljistä siten, että ymmärtämällä sormenjälkiä ja niiden hyödyntämistä sekä käyttöä kokonaisvaltaisesti, poliisin tekemän työn laatu parantuisi ja jopa rikosten selvitysprosentit voisivat kasvaa.
Halusimme myös herätellä keskustelua siitä, että sormenjäljet ja niiden taltiointi ovat edelleen rikosoikeudelliselta näyttöarvoltaan henkilön identifioinnissa luotettava metodi. Johtopäätöksenä kirjallisuuskatsauksemme perusteella, mielestämme olisi tarkoituksenmukaista lisätä valvonta- ja hälytyssektorin tietoisuutta siitä, että DNA:n taltiointi rikospaikoilla ei korvaa sormenjälkien etsimistä ja taltiointia, vaan molemmille menetelmille on oma paikkansa.
Kehityskohteena voidaan pitää poliisin ja etenkin valvonta- ja hälytyssektorin henkilöstön säännöllistä kouluttamista sormenjälkien taltiointiin. Tavoitteeksi tulisi asettaa taltiointi -kynnyksen madaltaminen ja motivoiminen sormenjälkien etsintään rikospaikoilla.
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa sormenjäljistä siten, että ymmärtämällä sormenjälkiä ja niiden hyödyntämistä sekä käyttöä kokonaisvaltaisesti, poliisin tekemän työn laatu parantuisi ja jopa rikosten selvitysprosentit voisivat kasvaa.
Halusimme myös herätellä keskustelua siitä, että sormenjäljet ja niiden taltiointi ovat edelleen rikosoikeudelliselta näyttöarvoltaan henkilön identifioinnissa luotettava metodi. Johtopäätöksenä kirjallisuuskatsauksemme perusteella, mielestämme olisi tarkoituksenmukaista lisätä valvonta- ja hälytyssektorin tietoisuutta siitä, että DNA:n taltiointi rikospaikoilla ei korvaa sormenjälkien etsimistä ja taltiointia, vaan molemmille menetelmille on oma paikkansa.
Kehityskohteena voidaan pitää poliisin ja etenkin valvonta- ja hälytyssektorin henkilöstön säännöllistä kouluttamista sormenjälkien taltiointiin. Tavoitteeksi tulisi asettaa taltiointi -kynnyksen madaltaminen ja motivoiminen sormenjälkien etsintään rikospaikoilla.