Styrketräning vid ospecifik kronisk ländryggssmärta : En litteraturstudie om träningsdoser och om styrketräningens inverkan på smärtan och funktionsförmågan
Puskala, Emma; Holmlund, Cassandra (2021)
Puskala, Emma
Holmlund, Cassandra
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100118227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100118227
Tiivistelmä
Ländryggssmärta är ett av de vanligaste besvären i stöd- och rörelseorganen och orsakar smärta och funktionsnedsättning hos befolkningen över hela världen. Vid ospecifik ländryggssmärta finns det ingen patologisk grund till smärtan och fysioterapi anses vara ett kostnadseffektivt alternativ i behandlingen av besväret. Styrketräningen är ofta en del av rehabiliteringen, men effekten av olika typer av styrketräning samt vilken träningsdos som lämpar sig bäst vid behandlingen förblir oklara. Syftet med denna studie är därmed att undersöka effekten av olika former av styrketräning och att kartlägga träningsdoserna i dessa studier. Arbetet är inkluderat i Yrkeshögskolan Arcadas projekt ”Evidensbaserad fysioterapi” och meningen är att arbetet ska kunna utnyttjas i utbildningsprogrammet för fysioterapeuter i framtiden. Genom att utföra en systematisk litteraturstudie besvaras arbetets två frågeställningar: 1. Hurdan effekt har olika typer av styrketräning på upplevd smärta och funktionsnedsättning hos personer med kronisk ospecifik ländryggssmärta? och 2. Hurdana träningsdoser har tillämpats i de inkluderade studierna? Efter sökningar i databaserna PEDro, PubMed och Cinahl inkluderas tolv randomiserade kontrollerade studier. Dessa kvalitetsgranskas och interventionernas effekt på den upplevda smärtan och funktionsnedsättningen samt träningsdosen i studierna analyseras. Litteraturstudien visar att flera olika former av styrketräning har positiva effekter på smärtintensiteten och på funktionsförmågan hos personer med kronisk ospecifik ländryggssmärta. Träningsdoserna i studierna är varierande och i många studier nämns inte någon komponent av träningsdosen. I framtida forskningar kan träningsdosen och typ av muskelarbete undersökas noggrannare för att kunna sammanställa rekommendationer om dessa. Alaselkäkipu on yksi tavallisimmista tuki- ja liikuntaelinvaivoista, ja se aiheuttaa kipua ja toimintakyvyn vajautta koko maailman väestössä. Epäspesifiseen alaselkäkipuun ei ole patologista syytä ja fysioterapian katsotaan olevan kustannustehokas valinta vaivan hoidossa. Voimaharjoittelu on usein osa kuntoutusta, mutta voimaharjoittelun eri muotojen vaikuttavuus, sekä minkälainen harjoittelun annostelu soveltuu parhaiten hoidossa käytettäväksi, jää vielä epäselväksi. Siksi tämän tutkimuksen tavoite on tutkia eri voimaharjoittelumuotojen vaikuttavuutta ja kartoittaa voimaharjoittelun harjoitteluannostelua tutkimuksissa. Työ on osa Ammattikorkeakoulu Arcadan projektia ”Evidensbaserad fysioterapi” (suom. näyttöön perustuva fysioterapia) ja tarkoituksena on, että tutkimustyötä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää fysioterapeuttien tutkinto-ohjelmassa. Kahteen tutkimuskysymykseen vastattiin suorittamalla systemaattinen kirjallisuuskatsaus: 1. Minkälainen vaikutus erityyppisillä voimaharjoitteluilla on koettuun kipuun ja toimintakykyyn epäspesifistä alaselkäkivusta kärsiville henkilöille? ja 2. Minkälaista harjoittelun annostelua on sovellettu näissä tutkimuksissa? Tutkimuksia haettiin tietokannoista PEDro, PubMed ja Cinahl, joista lopulta valittiin kaksitoista satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Näiden tutkimusten laatua arvioitiin ja interventioiden vaikuttavuutta koettuun kipuun ja toimintakyvyn vajavaisuuteen sekä harjoitteluannostelua analysoitiin. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että erilaisilla voimaharjoittelumuodoilla on myönteisiä vaikutuksia kivun intensiteettiin ja toimintakykyyn ihmisillä, joilla on krooninen epäspesifinen alaselkäkipu. Harjoittelun annostelu vaihtelee eri tutkimusten välillä ja useassa tutkimuksessa mainitaan ainoastaan osittain harjoitteluannostelujen osatekijöistä. Tulevaisuuden tutkimuksissa voitaisiin tarkemmin tutkia harjoitteluannostelua ja lihastyöskentelytapoja, jotta näistä voitaisiin laatia suosituksia.