Onko musiikkia boksin ulkopuolella? : musiikin analogisen ja digitaalisen äänittämisen ja äänenkäsittelyn eri puolet
Liira, Manu (2021)
Liira, Manu
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104245630
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104245630
Tiivistelmä
Musiikin äänittämisen digitalisoiduttua on analoginen äänitys- ja tuotantotapa jäänyt marginaaliseen asemaan. Niillä on kuitenkin vankat kannattajansa äänityön kentällä, koska se tarjoaa erilaisen työtavan ja erityisen soundin. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin musiikin digitaalisen ja analogisen äänittämisen ja miksaamisen teknisiä, tuotannollisia ja taiteellisia eroja, teorian ja käytännön tasolla. Tutkimuskysymys on, minkälaisia hyötyjä vanhemmilla äänentallennustekniikoilla voi olla nykypäivän digitaalisessa äänitysympäristössä.
Tapaustutkimuksena sama pop/rock-tyylinen sävellys äänitettiin ja miksattiin molemmilla tavoilla, jotta menetelmien erot saataisiin tarkasteltavaksi. Menetelmiä tarkasteltiin muun muassa teknisestä, tuotannollisesta, ergonomisesta, visuaalisesta ja soundillisesta näkökulmasta. Subjektiivista kokemusta äänitteentekoprosessista analysoitiin säveltäjän, soittajan, äänittäjän ja miksaajan rooleista käsin.
Puhtaasti teknisiä laadullisia tekijöitä, sellaisia joita voidaan mitata, arvioiden voidaan todeta, että digitaalisuus mahdollistaa parhaimman mahdollisen äänenlaadun ja vanhempiin äänentallennustekniikoihin vaikuttaa tekniset vajavaisuudet, jotka toisaalta osaltaan luovat niille niiden uniikin soundin.
Koska musiikki koetaan ja tulkitaan subjektiivisesti, on selvää, että myös äänitysformaatin valinta on hyvin subjektiivinen näkemys siitä, mikä on millekin musiikkiesitykselle oikea tapa tulla tallennetuksi ja käsitellyksi. Tutkimuksen tuloksena voidaan pitää sitä, että mikään ei estä tekemästä laadukasta äänityötä vanhemmilla äänentallennusvälineillä niin kauan, kun valittu formaatti ja tekotapa palvelee ja tukee tuotannollista, teknistä, taiteellista ja ennen kaikkea subjektiivista mieltymystä ja visiota.
Tapaustutkimuksena sama pop/rock-tyylinen sävellys äänitettiin ja miksattiin molemmilla tavoilla, jotta menetelmien erot saataisiin tarkasteltavaksi. Menetelmiä tarkasteltiin muun muassa teknisestä, tuotannollisesta, ergonomisesta, visuaalisesta ja soundillisesta näkökulmasta. Subjektiivista kokemusta äänitteentekoprosessista analysoitiin säveltäjän, soittajan, äänittäjän ja miksaajan rooleista käsin.
Puhtaasti teknisiä laadullisia tekijöitä, sellaisia joita voidaan mitata, arvioiden voidaan todeta, että digitaalisuus mahdollistaa parhaimman mahdollisen äänenlaadun ja vanhempiin äänentallennustekniikoihin vaikuttaa tekniset vajavaisuudet, jotka toisaalta osaltaan luovat niille niiden uniikin soundin.
Koska musiikki koetaan ja tulkitaan subjektiivisesti, on selvää, että myös äänitysformaatin valinta on hyvin subjektiivinen näkemys siitä, mikä on millekin musiikkiesitykselle oikea tapa tulla tallennetuksi ja käsitellyksi. Tutkimuksen tuloksena voidaan pitää sitä, että mikään ei estä tekemästä laadukasta äänityötä vanhemmilla äänentallennusvälineillä niin kauan, kun valittu formaatti ja tekotapa palvelee ja tukee tuotannollista, teknistä, taiteellista ja ennen kaikkea subjektiivista mieltymystä ja visiota.