Enteraalinen ja parenteraalinen ravitsemus ja niiden erot
Aho, Laura; Koskinen, Sofia (2021)
Aho, Laura
Koskinen, Sofia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104205209
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa parenteraalisesta ja enteraalisesta ravitsemuksesta, ja vertailla niitä toistensa kanssa huomioiden muun muassa niiden erot sekä hyödyt ja haitat. Tehtävänä oli vastata kysymykseen: mitä tiedetään parenteraalisesta ja enteraalisesta ravitsemuksesta ja niiden eroista kirurgisen potilaan hoitotyössä? Työn tavoitteena on lisätä sairaanhoitajaopiskelijoiden tietoa parenteraalisesta ja enteraalisesta ravitsemuksesta kirurgisen potilaan hoidossa.
Opinnäytetyö tehtiin Tampereen ammattikorkeakoululle, ja se toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin Tampereen ammattikorkeakoulun tietokannoista. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin yhdeksän alkuperäistutkimusta. Aineisto käytiin läpi käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Enteraalinen ravitsemus tarkoittaa täydennysravintovalmisteiden annostelua suoraan ruuansulatuskanavan johonkin osaan. Parenteraalinen ravitsemus tarkoittaa ruuansulatuskanavan ulkopuolelle eli suoraan laskimoon annosteltavaa ravitsemusta. Kirjallisuuskatsauksen tulokset muodostuivat viidestä yläluokasta. Tuloksista ilmenee muun muassa, että enteraalisen ravitsemuksen yleisin komplikaatio oli ripuli ja parenteraalisen hyperglykemia. Komplikaatioiden ilmaantuvuuteen vaikutti enemmän ravitsemuksen kesto, kuin ravitsemushoidon tyyppi. Enteraalisen ja parenteraalisen ravitsemuksen erot alkoivat näkyä veriarvoissa kahden viikon jälkeen ravitsemushoidon aloituksesta.
Tulokset tukevat jo aiempia tutkittuja tietoja enteraalisesta ja parenteraalisesta ravitsemuksesta. Enteraalinen ravitsemus on aina ensisijainen ravitsemushoidon tyyppi, mikäli se on mahdollista, eikä sille ole vasta-aiheita. Ennen ravitsemushoidon aloitusta tulee hoitavalla yksiköllä olla riittävä osaaminen, jotta ravitsemushoitoa voidaan asianmukaisesti ja turvallisesti toteuttaa. Suomessa ei ole lähiaikoina tehty yhtäkään aiheeseen liittyvää alkuperäistutkimusta, joten tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä kotimainen tutkimus aiheesta. Ravitsemushoito on hyvin tärkeä ja monimutkainen asia, joten siitä olisi hyvä myös kehittää esimerkiksi Käypä hoito -suositus ammattilaisten osaamisen tueksi.
Opinnäytetyö tehtiin Tampereen ammattikorkeakoululle, ja se toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin Tampereen ammattikorkeakoulun tietokannoista. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin yhdeksän alkuperäistutkimusta. Aineisto käytiin läpi käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Enteraalinen ravitsemus tarkoittaa täydennysravintovalmisteiden annostelua suoraan ruuansulatuskanavan johonkin osaan. Parenteraalinen ravitsemus tarkoittaa ruuansulatuskanavan ulkopuolelle eli suoraan laskimoon annosteltavaa ravitsemusta. Kirjallisuuskatsauksen tulokset muodostuivat viidestä yläluokasta. Tuloksista ilmenee muun muassa, että enteraalisen ravitsemuksen yleisin komplikaatio oli ripuli ja parenteraalisen hyperglykemia. Komplikaatioiden ilmaantuvuuteen vaikutti enemmän ravitsemuksen kesto, kuin ravitsemushoidon tyyppi. Enteraalisen ja parenteraalisen ravitsemuksen erot alkoivat näkyä veriarvoissa kahden viikon jälkeen ravitsemushoidon aloituksesta.
Tulokset tukevat jo aiempia tutkittuja tietoja enteraalisesta ja parenteraalisesta ravitsemuksesta. Enteraalinen ravitsemus on aina ensisijainen ravitsemushoidon tyyppi, mikäli se on mahdollista, eikä sille ole vasta-aiheita. Ennen ravitsemushoidon aloitusta tulee hoitavalla yksiköllä olla riittävä osaaminen, jotta ravitsemushoitoa voidaan asianmukaisesti ja turvallisesti toteuttaa. Suomessa ei ole lähiaikoina tehty yhtäkään aiheeseen liittyvää alkuperäistutkimusta, joten tulevaisuudessa olisi hyvä tehdä kotimainen tutkimus aiheesta. Ravitsemushoito on hyvin tärkeä ja monimutkainen asia, joten siitä olisi hyvä myös kehittää esimerkiksi Käypä hoito -suositus ammattilaisten osaamisen tueksi.