Viestintä osana lain täytäntöönpanoa - case tiedonhallintalaki
Kirjalainen, Sanna-Mari (2021)
Lataukset:
Kirjalainen, Sanna-Mari
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104104557
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104104557
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esiin näkökulmia yleislain säätämisprosessiin liittyvästä täytäntöönpanosta. Tavoitteena on myös havainnollistaa eri keinoin hyvän hallintotavan mukaisia täytäntöönpanotoimia, kuten esimerkiksi viestinnän sekä koulutuksen avulla tuettua lain säätämistä. Opinnäytetyössä tarkastellaan voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoprosessia. Keskeisimpänä teemana pohditaan lain soveltajan näkökulmasta, kuinka säädösvalmistelusta ja uudesta normistosta tulisi viestiä.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelminä on käytetty laadullista ja määrällistä tutkimusta. Työssä on myös esitelty erilaisia vähimmäisvaatimuksia määritteleviä lainkohtia, jotka asettavat lainsäätäjälle velvoitteita. Opinnäytetyössä on pyritty havainnollistamaan esimerkein, millä tasolla viestinnän tulisi olla, jotta lain soveltajalle ei jäisi epäselväksi, kuinka lakia tulisi soveltaa.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on käytetty tutkimusmenetelmiin ja viestintään keskittyvää kirjallisuutta, lainsäädäntöä, lainvalmisteluasiakirjoja ja kansallista lainsäätämisprosessia kuvaavaa lähdemateriaalia. Tutkimuskysymyksenä työssä on pohdittu eettisestä näkökulmasta kyseessä olevien toimijoiden oikeuksien toteutumista lainsäätäjän, -soveltajan ja -käyttäjän näkökulmista. Toisaalta on pyritty selvittämään julkiseen hallintotehtävään liittyvää avoimuutta ja lainsoveltajan näkökulmasta tiedonsaantioikeutta erityisesti pyytämättä sitä.
Opinnäytetyön tuloksena voidaan nähdä olevan konkreettiset ratkaisuehdotukset siitä, miten säädösprosessin asianmukaista täytäntöönpanoa voitaisiin toteuttaa lainsoveltajan näkökulmasta paremmin. Yhteenvetona on todettu täytäntöönpanoprosessien erilaiset tavat viestiä lakimuutosten tai uusien lakien vaikutuksista käytännön soveltamiseen. Opinnäytetyön tutkimusjoukkona on toiminut tiedonhallintalain täytäntöönpanon koulutuskierrokseen osallistuneet henkilöt. Tämän seurauksena voidaan todeta, ettei tuloksia voida yleistää. Näin ollen kaikki lakiuudistukset tai uudet lait evät välttämättä vaadi samankaltaista resurssien keskittämistä lain täytäntöönpanon yhteydessä. Tarkemmat tutkimustulokset vaatisivat laajempaa tutkimusta erilaisten ja eri lainalojen lakien täytäntöönpanosta.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelminä on käytetty laadullista ja määrällistä tutkimusta. Työssä on myös esitelty erilaisia vähimmäisvaatimuksia määritteleviä lainkohtia, jotka asettavat lainsäätäjälle velvoitteita. Opinnäytetyössä on pyritty havainnollistamaan esimerkein, millä tasolla viestinnän tulisi olla, jotta lain soveltajalle ei jäisi epäselväksi, kuinka lakia tulisi soveltaa.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on käytetty tutkimusmenetelmiin ja viestintään keskittyvää kirjallisuutta, lainsäädäntöä, lainvalmisteluasiakirjoja ja kansallista lainsäätämisprosessia kuvaavaa lähdemateriaalia. Tutkimuskysymyksenä työssä on pohdittu eettisestä näkökulmasta kyseessä olevien toimijoiden oikeuksien toteutumista lainsäätäjän, -soveltajan ja -käyttäjän näkökulmista. Toisaalta on pyritty selvittämään julkiseen hallintotehtävään liittyvää avoimuutta ja lainsoveltajan näkökulmasta tiedonsaantioikeutta erityisesti pyytämättä sitä.
Opinnäytetyön tuloksena voidaan nähdä olevan konkreettiset ratkaisuehdotukset siitä, miten säädösprosessin asianmukaista täytäntöönpanoa voitaisiin toteuttaa lainsoveltajan näkökulmasta paremmin. Yhteenvetona on todettu täytäntöönpanoprosessien erilaiset tavat viestiä lakimuutosten tai uusien lakien vaikutuksista käytännön soveltamiseen. Opinnäytetyön tutkimusjoukkona on toiminut tiedonhallintalain täytäntöönpanon koulutuskierrokseen osallistuneet henkilöt. Tämän seurauksena voidaan todeta, ettei tuloksia voida yleistää. Näin ollen kaikki lakiuudistukset tai uudet lait evät välttämättä vaadi samankaltaista resurssien keskittämistä lain täytäntöönpanon yhteydessä. Tarkemmat tutkimustulokset vaatisivat laajempaa tutkimusta erilaisten ja eri lainalojen lakien täytäntöönpanosta.