Päiväpetolintujen pesimäpaikkojen turvaaminen Pirkanmaan talousmetsissä : Metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeen vaikutuksia
Auvinen, Teemu (2020)
Auvinen, Teemu
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628568
Tiivistelmä
Petolintujen pesimäpaikkojen turvaaminen Pirkanmaan talousmetsissä oli Pirkanmaan metsäkeskuksen vuosina 2010-2012 toteuttama luonnonhoitohanke. Hankkeen tavoitteena oli selvittää Pirkanmaalla pesivien petolintujen pesimäpaikkoja ja laatia pesimäympäristöön pesän huomioon ottava metsänhoitosuunnitelma. Hanke perustui metsänomistajien vapaaehtoisuuteen ja sen aikana metsäkeskus laati yhteensä 103 pesimäympäristön hoitosuunnitelmaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeessa tehtyjen pesimäympäristön hoitosuunnitelmien, sekä hankkeen yhteydessä annetun neuvonnan vaikutuksia petolintujen pesämetsien nykyiseen tilanteeseen. Työn tilaajana toimi Suomen metsäkeskus.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelminä käytettiin paikkatietoanalyysiä ja ilmakuvatulkintaa, jotka tehtiin keväällä 2019. Lisäksi osassa tutkimuksen kohteena olevissa pesämetsissä tehtiin maastokäynnit kesän 2019 aikana. Maastossa tarkastettiin 23 kohdetta ja muiden pesämetsien tilanne pystyttiin tarkastamaan paikkatietoanalyysin ja ilmakuvatulkinnan avulla. Tutkimusta varten haastateltiin 44 metsänomistajaa, joka on 50 % kaikista hankkeessa mukana olleista metsänomistajista. Haastattelut toteutettiin puhelimitse syksyllä 2020.
Kaikista hankkeessa mukana olleista pesäpuista 30 % on hävinnyt vuosien 2010-2019 välisen seurantajakson aikana ja pesäpuista, joiden sijaintiin oli tehty metsänkäyttöilmoitus 69 % oli hävinnyt. Tämän tutkimuksen mukaan yleisin pesämetsässä tehtäviin hakkuisiin johtanut syy oli metsäsuunnitelman mukainen hakkuun toimeenpano. Muita merkittäviä pesämetsissä toteutettujen hakkuiden ja pesäpuiden häviämiseen johtaneita syitä olivat kirjanpainajan aiheuttamat hyönteistuhot, juurikääpä sekä myrskytuhot. Pirkanmaan hankkeessa mukana olleista metsänomistajista kaksi on päätynyt vapaaehtoisen pesämetsän suojeluun METSO-ohjelman puitteissa. Vaikka pesäpuita on mennyt hakkuissa, niin kuitenkin 61 % hankkeessa mukana olleista pesämetsistä on edelleen soveltuvia haukkojen pesintään ja 56 % pesäpuista ei ole altistunut hakkuiden vaikutuksille.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelminä käytettiin paikkatietoanalyysiä ja ilmakuvatulkintaa, jotka tehtiin keväällä 2019. Lisäksi osassa tutkimuksen kohteena olevissa pesämetsissä tehtiin maastokäynnit kesän 2019 aikana. Maastossa tarkastettiin 23 kohdetta ja muiden pesämetsien tilanne pystyttiin tarkastamaan paikkatietoanalyysin ja ilmakuvatulkinnan avulla. Tutkimusta varten haastateltiin 44 metsänomistajaa, joka on 50 % kaikista hankkeessa mukana olleista metsänomistajista. Haastattelut toteutettiin puhelimitse syksyllä 2020.
Kaikista hankkeessa mukana olleista pesäpuista 30 % on hävinnyt vuosien 2010-2019 välisen seurantajakson aikana ja pesäpuista, joiden sijaintiin oli tehty metsänkäyttöilmoitus 69 % oli hävinnyt. Tämän tutkimuksen mukaan yleisin pesämetsässä tehtäviin hakkuisiin johtanut syy oli metsäsuunnitelman mukainen hakkuun toimeenpano. Muita merkittäviä pesämetsissä toteutettujen hakkuiden ja pesäpuiden häviämiseen johtaneita syitä olivat kirjanpainajan aiheuttamat hyönteistuhot, juurikääpä sekä myrskytuhot. Pirkanmaan hankkeessa mukana olleista metsänomistajista kaksi on päätynyt vapaaehtoisen pesämetsän suojeluun METSO-ohjelman puitteissa. Vaikka pesäpuita on mennyt hakkuissa, niin kuitenkin 61 % hankkeessa mukana olleista pesämetsistä on edelleen soveltuvia haukkojen pesintään ja 56 % pesäpuista ei ole altistunut hakkuiden vaikutuksille.