Yhteistyön kehittäminen katujengien torjumisessa Suomessa
Kokko, Juha; Liikala, Hanna (2020)
Kokko, Juha
Liikala, Hanna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927156
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927156
Tiivistelmä
Suomen sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavat useat muutosvoimat. Yksi tällainen turvallisuuteen vaikuttava ilmiö ovat katujengit ja heidän rikollinen toimintansa. Katujengit koostuvat usein alaikäisistä ja nuorista aikuisista, joille yksi yhdistävä tekijä on usein syrjäytyminen yhteiskunnasta. Yksi ilmiön tunnistamista vaikeuttava tekijä on, että katujengejä on tutkittu Suomessa sekä Euroopassa vain vähän. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia poliisin mahdollisuuksia tunnistaa ja torjua katujengien muodostumista monialaisen yhteistyön avulla.
Opinnäytetyössä on käytetty tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista tutkimusta ja tiedonkeruu on koottu kirjallisuudesta, tutkimuksista ja teemahaastatteluilla. Kvalitatiivisella tutkimuksella pyrittiin saamaan enemmän tietoa vähemmän tunnetusta asiasta. Tutkimukseen haastateltiin poliisin, perhepalveluiden sosiaalityön, nuorisotyön, rikosseuraamuslaitoksen ja järjestön työntekijöitä. Haastatelluiksi valittiin työntekijöitä, joilla on asiantuntemusta ennalta estävästä toiminnasta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, nuorten parissa tehtävästä työskentelystä tai rikollisesta elämästä irtaantumisen eteen tehtävästä työstä.
Tiedonkeräämisen pohjalta katujengien torjumiseen liittyvät jengien tunnistaminen ja tilannekuvan luominen, monialainen yhteistyö, katujengien rikollisen toiminnan sarjoittaminen ja analyysi, ennalta estäminen, syrjäytymisen torjuminen sekä sosiaalisen median vaikutus. Tutkimuksessa havaittiin, että poliisilla on käytössään monipuoliset yhteistyöverkostot ja niitä pyritään lisäksi kehittämään vastaamaan nykytilanteeseen. Yhteistyössä kehittämiskohteiksi havaittiin erityisesti tiedonvaihtoon liittyvät asiat, sillä nykyinen lainsäädäntö tai laintulkinta ei välttämättä mahdollista tiedon jakamista tarpeeksi tehokkaalla tavalla. Suomessa tulisi myös viranomaisille saada yhtenäinen määritelmä katujengeistä ja niiden seuraaminen tulisi antaa tietyn tahon vastuulle. Tietojohtoinen poliisitoiminta ja sitä kautta yhteistyön tehostaminen vaatii paljon kerrytettyä tietoa, analyysiä ja siitä jalostettuja toimenpiteitä.
Opinnäytetyössä on käytetty tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista tutkimusta ja tiedonkeruu on koottu kirjallisuudesta, tutkimuksista ja teemahaastatteluilla. Kvalitatiivisella tutkimuksella pyrittiin saamaan enemmän tietoa vähemmän tunnetusta asiasta. Tutkimukseen haastateltiin poliisin, perhepalveluiden sosiaalityön, nuorisotyön, rikosseuraamuslaitoksen ja järjestön työntekijöitä. Haastatelluiksi valittiin työntekijöitä, joilla on asiantuntemusta ennalta estävästä toiminnasta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, nuorten parissa tehtävästä työskentelystä tai rikollisesta elämästä irtaantumisen eteen tehtävästä työstä.
Tiedonkeräämisen pohjalta katujengien torjumiseen liittyvät jengien tunnistaminen ja tilannekuvan luominen, monialainen yhteistyö, katujengien rikollisen toiminnan sarjoittaminen ja analyysi, ennalta estäminen, syrjäytymisen torjuminen sekä sosiaalisen median vaikutus. Tutkimuksessa havaittiin, että poliisilla on käytössään monipuoliset yhteistyöverkostot ja niitä pyritään lisäksi kehittämään vastaamaan nykytilanteeseen. Yhteistyössä kehittämiskohteiksi havaittiin erityisesti tiedonvaihtoon liittyvät asiat, sillä nykyinen lainsäädäntö tai laintulkinta ei välttämättä mahdollista tiedon jakamista tarpeeksi tehokkaalla tavalla. Suomessa tulisi myös viranomaisille saada yhtenäinen määritelmä katujengeistä ja niiden seuraaminen tulisi antaa tietyn tahon vastuulle. Tietojohtoinen poliisitoiminta ja sitä kautta yhteistyön tehostaminen vaatii paljon kerrytettyä tietoa, analyysiä ja siitä jalostettuja toimenpiteitä.