Pintatunnistusjärjestelmän mielenkiintoaluemallit rintasyövän sädehoidossa
Korpisaari, Päivi; Reinvall, Anniina (2020)
Korpisaari, Päivi
Reinvall, Anniina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112123608
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112123608
Tiivistelmä
Sädehoito on yksi rintasyövän hoitomuodoista. Viime vuosina on tutkittu ja kehitetty sädehoidon asettelutarkkuutta. Pintatunnistusjärjestelmän avulla pyritään entistä tarkempaan asettelutarkkuuteen ilman ionisoivaa säteilyä. Opinnäytetyön tavoitteena oli täydentää Tays:n sädehoitoyksikön tietoja AlignRT® -pintatunnistusjärjestelmän mielenkiintoaluemalleista toiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla AlignRT® -pintatunnistusjärjestelmän mielenkiintoaluemallien asettelutarkkuutta isosentrin suhteen.
Opinnäytetyössä kolmen eri mielenkiintoaluemallin isosentripoikkeamia tarkasteltiin korkeus- (VRT), pituus- (LNG), sivu- (LAT) ja kiertosuunnassa (ROT). Aineistoon mukaan otettiin rintasyöpäpotilaat, joille oli tehty rinnan osapoisto ja sädehoito toteutettiin vapaassa hengityksessä. Hoidettavana alueena oli rinta tai rinta sekä solisalue. Mielenkiintoaluemalleja käytettiin jokaisella potilaalla ja niitä vuoroteltiin hoitojakson aikana.
Tutkimusongelmana oli, millä pintatunnistusjärjestelmän mielenkiintoaluemallilla päästään vapaassa hengityksessä toteutetussa rintasyövän sädehoidossa parhaimpaan asettelutarkkuuteen isosentrin suhteen. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Aineisto koostui 20 rintasyöpäpotilaan isosentripoikkeamista, joita oli yhteensä 292. Anonyymi aineisto luovutettiin opinnäytetyön tekijöille Microsoft Excel -taulukkona. Aineisto analysoitiin käyttämällä Excel -taulukkolaskentaohjelmaa sekä sen laajennusta, Tixel -tilasto-ohjelmaa.
Asettelutarkkuuden keskihajonta oli VRT-suunnassa O-ROI:lla 0,19 cm, R-ROI:lla 0,16 cm ja T-ROI:lla 0,19 cm. LNG-suunnassa keskihajonta oli O-ROI:lla 0,18 cm, R-ROI:lla 0,25 cm ja T-ROI:lla 0,19 cm. LAT-suunnassa keskihajonta oli O-ROI:lla 0,25 cm, R-ROI:lla 0,20 cm ja T-ROI:lla 0,19 cm sekä ROT-suunnassa O-ROI:lla 0,81°, R-ROI:lla 0,93° ja T-ROI:lla 0,66°. Fraktiokertoja, jolloin rintasyöpäpotilaan asettelussa saavutettiin paras asettelutarkkuus, oli lukumääräisesti O-ROI:lla 60, R-ROI:lla 48 ja T-ROI:lla yhteensä 64.
Opinnäytetyön tuloksista voidaan havaita, että eniten vaihtelua asettelutarkkuudessa oli O-ROI:lla ja R-ROI:lla. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että useimmissa siirrossuunnissa parhaaseen asettelutarkkuuteen päästiin T-ROI:lla. Jatkotutkimusehdotuksena mielenkiintoaluemallien asettelutarkkuutta voisi verrata ortogonaalisten konekuvien sijaan hoitokoneella otettaviin KKTT-kuviin.
Opinnäytetyössä kolmen eri mielenkiintoaluemallin isosentripoikkeamia tarkasteltiin korkeus- (VRT), pituus- (LNG), sivu- (LAT) ja kiertosuunnassa (ROT). Aineistoon mukaan otettiin rintasyöpäpotilaat, joille oli tehty rinnan osapoisto ja sädehoito toteutettiin vapaassa hengityksessä. Hoidettavana alueena oli rinta tai rinta sekä solisalue. Mielenkiintoaluemalleja käytettiin jokaisella potilaalla ja niitä vuoroteltiin hoitojakson aikana.
Tutkimusongelmana oli, millä pintatunnistusjärjestelmän mielenkiintoaluemallilla päästään vapaassa hengityksessä toteutetussa rintasyövän sädehoidossa parhaimpaan asettelutarkkuuteen isosentrin suhteen. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Aineisto koostui 20 rintasyöpäpotilaan isosentripoikkeamista, joita oli yhteensä 292. Anonyymi aineisto luovutettiin opinnäytetyön tekijöille Microsoft Excel -taulukkona. Aineisto analysoitiin käyttämällä Excel -taulukkolaskentaohjelmaa sekä sen laajennusta, Tixel -tilasto-ohjelmaa.
Asettelutarkkuuden keskihajonta oli VRT-suunnassa O-ROI:lla 0,19 cm, R-ROI:lla 0,16 cm ja T-ROI:lla 0,19 cm. LNG-suunnassa keskihajonta oli O-ROI:lla 0,18 cm, R-ROI:lla 0,25 cm ja T-ROI:lla 0,19 cm. LAT-suunnassa keskihajonta oli O-ROI:lla 0,25 cm, R-ROI:lla 0,20 cm ja T-ROI:lla 0,19 cm sekä ROT-suunnassa O-ROI:lla 0,81°, R-ROI:lla 0,93° ja T-ROI:lla 0,66°. Fraktiokertoja, jolloin rintasyöpäpotilaan asettelussa saavutettiin paras asettelutarkkuus, oli lukumääräisesti O-ROI:lla 60, R-ROI:lla 48 ja T-ROI:lla yhteensä 64.
Opinnäytetyön tuloksista voidaan havaita, että eniten vaihtelua asettelutarkkuudessa oli O-ROI:lla ja R-ROI:lla. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että useimmissa siirrossuunnissa parhaaseen asettelutarkkuuteen päästiin T-ROI:lla. Jatkotutkimusehdotuksena mielenkiintoaluemallien asettelutarkkuutta voisi verrata ortogonaalisten konekuvien sijaan hoitokoneella otettaviin KKTT-kuviin.