Syöpää sairastavan lapsen perheen tukeminen
Kienokoski, Jenni; Laitinen, Jenni (2020)
Kienokoski, Jenni
Laitinen, Jenni
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111723034
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111723034
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata syöpää sairastavan lapsen vanhempien tukemista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa syöpää sairastavan lapsen perheen tuen tarpeesta ja laadusta. Tehtävänä oli vastata kysymyksiin: millainen tuki on auttanut perhettä selviytymään ja millaista tukea hoitohenkilökunta tarjosi? Opinnäytetyön työelämätahona toimi Tampereen ammattikorkeakoulu. Työ on laadittu osana Tallinna-projektia.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Syöpäyhdistyksen kautta saatiin yhteys perheisiin, jossa oli syöpää sairastava lapsi ja näille perheille laitettiin sähköpostikysely. Lisäksi aineistoa kerättiin dokumentein, jotka olivat tässä työssä blogitekstejä, joissa perheet kertovat omia kokemuksiaan. Opinnäytetyö analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö rajattiin käsittelemään vanhempien saamaa tukea ja sen laatua. Työn ulkopuolelle rajattiin sisarukset.
Tutkimus osoitti, että perheitä auttoi suuresti läheisiltä saatu käytännön apu arjessa ja henkinen tuki, kuten keskusteluapu ja vertaistuki. Yhteiskunnalta ja yhdistyksiltä saatu tuki, esimerkiksi taloudellisten tukien hakemisessa, auttoi perheitä. Tulokset osoittavat myös, että sairaalan tarjoamat hyvät olosuhteet ja palvelut sekä hoitohenkilökunnan tarjoama käytännönapu ja keskusteluapu koettiin tärkeinä jaksamisen kannalta. Toisaalta osa vanhemmista koki, että sairaalassa hoitohenkilökunnan antama tuki oli puutteellista tai lähes olematonta.
Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että vanhemmat saivat tukea sekä läheisiltä että hoitohenkilökunnalta ja he kokivat sen suureksi avuksi. Kuitenkaan kaikki perheet eivät saaneet tarvitsemaansa tukea hoitohenkilökunnalta. Tutkimusta voisi jatkaa yhteistyössä jonkin yliopistollisen sairaalan kanssa, jolloin aineistoa kertyisi luultavasti enemmän ja näin ollen tietoa ilmiöstä saataisiin enemmän.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Syöpäyhdistyksen kautta saatiin yhteys perheisiin, jossa oli syöpää sairastava lapsi ja näille perheille laitettiin sähköpostikysely. Lisäksi aineistoa kerättiin dokumentein, jotka olivat tässä työssä blogitekstejä, joissa perheet kertovat omia kokemuksiaan. Opinnäytetyö analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö rajattiin käsittelemään vanhempien saamaa tukea ja sen laatua. Työn ulkopuolelle rajattiin sisarukset.
Tutkimus osoitti, että perheitä auttoi suuresti läheisiltä saatu käytännön apu arjessa ja henkinen tuki, kuten keskusteluapu ja vertaistuki. Yhteiskunnalta ja yhdistyksiltä saatu tuki, esimerkiksi taloudellisten tukien hakemisessa, auttoi perheitä. Tulokset osoittavat myös, että sairaalan tarjoamat hyvät olosuhteet ja palvelut sekä hoitohenkilökunnan tarjoama käytännönapu ja keskusteluapu koettiin tärkeinä jaksamisen kannalta. Toisaalta osa vanhemmista koki, että sairaalassa hoitohenkilökunnan antama tuki oli puutteellista tai lähes olematonta.
Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että vanhemmat saivat tukea sekä läheisiltä että hoitohenkilökunnalta ja he kokivat sen suureksi avuksi. Kuitenkaan kaikki perheet eivät saaneet tarvitsemaansa tukea hoitohenkilökunnalta. Tutkimusta voisi jatkaa yhteistyössä jonkin yliopistollisen sairaalan kanssa, jolloin aineistoa kertyisi luultavasti enemmän ja näin ollen tietoa ilmiöstä saataisiin enemmän.