Faktorianomaliat Helsingin pörssissä vuosina 2011-2020
Hietanen, Harri (2020)
Hietanen, Harri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216096
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216096
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, voidaanko faktorianomalioilla saada ylituottoja Helsingin pörssissä. Tutkittavat faktorit ovat arvo, koko ja momentum. Arvoanomalialla tarkoitetaan matalaa P/B-lukua, kokoanomalialla pieniä yrityksiä ja momentumanomalialla edellisen 12 kuukauden aikana parhaiten pärjänneitä osakkeita. Opinnäytetyö on rajattu koskemaan vain Helsingin pörssin osakkeita vuosina 2011-2020.
Teoreettinen viitekehys alkaa rationaalisen sijoittamisen teorioista. Näitä teorioita yhdistävät oletukset sijoittajan rationaalisuudesta ja ne on luotu kitkattomaan ympäristöön. Tässä osiossa esitellään tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ja markkinoiden tasapainoon pohjautuvia arvopapereiden hinnoittelumalleja.
Seuraavaksi käsitellään osittain rationaalista sijoittamista, jolla tarkoitetaan, että markkinaosapuolet voivat käyttäytyä myös irrationaalisesti. Tämän osion tarkoituksena on esitellä sitä osaa rahoituksesta, mikä ei selity rationaalisuuteen pohjautuvilla malleilla. Markkinaosapuolien irrationaalisuus ilmenee erilaisina anomalioina, joiden pohjalta on tehty arvopapereiden hinnoittelumalleja ja sijoitusstrategioita.
Tutkimuksessa Helsingin pörssin osakkeet jaetaan jokaisen faktorin osalta kolmeen yhtä suureen portfolioon valitulle faktorille altistumisen perusteella. Portfolioiden sisältö arvioidaan uudestaan kerran vuodessa. Tutkimuksessa selvitetään, tuottaako mikään anomalioista muodostettu portfolio ylituottoa markkinaportfolioon nähden. Tämän jälkeen portfolioille tehdään yksisuuntainen varianssianalyysi, jolla selvitetään, ovatko tuottoerot tilastollisesti merkitseviä.
Tutkimuksen tulosten perusteella momentumfaktori tuotti selvää ylituottoa muihin faktoriportfolioihin nähden. Pienet yritykset tuottivat koon perusteella jaetuista portfolioista eniten ja matala P/B-luvun portfolio oli huonoin P/B-luvun perusteella jaetuista portfolioista. Yksisuuntaisella varianssianalyysillä mitattuna tuottoerot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
Teoreettinen viitekehys alkaa rationaalisen sijoittamisen teorioista. Näitä teorioita yhdistävät oletukset sijoittajan rationaalisuudesta ja ne on luotu kitkattomaan ympäristöön. Tässä osiossa esitellään tehokkaiden markkinoiden hypoteesi ja markkinoiden tasapainoon pohjautuvia arvopapereiden hinnoittelumalleja.
Seuraavaksi käsitellään osittain rationaalista sijoittamista, jolla tarkoitetaan, että markkinaosapuolet voivat käyttäytyä myös irrationaalisesti. Tämän osion tarkoituksena on esitellä sitä osaa rahoituksesta, mikä ei selity rationaalisuuteen pohjautuvilla malleilla. Markkinaosapuolien irrationaalisuus ilmenee erilaisina anomalioina, joiden pohjalta on tehty arvopapereiden hinnoittelumalleja ja sijoitusstrategioita.
Tutkimuksessa Helsingin pörssin osakkeet jaetaan jokaisen faktorin osalta kolmeen yhtä suureen portfolioon valitulle faktorille altistumisen perusteella. Portfolioiden sisältö arvioidaan uudestaan kerran vuodessa. Tutkimuksessa selvitetään, tuottaako mikään anomalioista muodostettu portfolio ylituottoa markkinaportfolioon nähden. Tämän jälkeen portfolioille tehdään yksisuuntainen varianssianalyysi, jolla selvitetään, ovatko tuottoerot tilastollisesti merkitseviä.
Tutkimuksen tulosten perusteella momentumfaktori tuotti selvää ylituottoa muihin faktoriportfolioihin nähden. Pienet yritykset tuottivat koon perusteella jaetuista portfolioista eniten ja matala P/B-luvun portfolio oli huonoin P/B-luvun perusteella jaetuista portfolioista. Yksisuuntaisella varianssianalyysillä mitattuna tuottoerot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.