Läheisten osallisuus päihdehuollossa : katsaus päihdehuoltoa koskevaan lainsäädäntöön ja ohjeistuksiin
Jäske, Jenni (2020)
Jäske, Jenni
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020053115643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020053115643
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin päihdehuollon lainsäädäntöä läheisen osallisuuden näkökulmasta itsemääräämisoikeuden viitekehyksessä. Lainopillisen opinnäytteen tarkoitus oli koostaa yhteenveto neljän päihdehuoltoon liittyvien lakien pykälistä, joissa läheiset on jollain lailla mainittu. Työelämätahona toimi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa- FinFami Ry- omaisjärjestö, joka voi omassa työssään tätä lakikoostetta hyödyntää.
Opinnäytetyössä selvitettiin ensin, miten ja minkä verran läheiset ovat näissä lakiteksteissä mainittu. Tarkasteltavat lait olivat päihdehuoltolaki 41/1986, laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015, sosiaalihuoltolaki 1301/2014 ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Toisena tehtävänä oli huomioida itsemääräämisoikeuden vaikutus muihin lakeihin ja ohjeistuksiin ja päihdehuoltoon. Opinnäytetyössä perehdyin muutenkin päihdehuoltoon ja sen järjestämiseen Suomessa.
Opinnäytetyön tuloksena on, että läheisistä on lopulta niukasti mainintoja lakiteksteissä, vaikka muutoin läheisten merkitys hoidon onnistumiselle tunnistetaan. Itsemääräämisoikeuden toteutumisen mahdollistaa päihdeongelmaisen antamasta tietoa hoidon kulusta perheelle tai läheisille tai jopa kieltäytymisen hoidosta kokonaan. Tutkimus myös osoitti, että hoito ei lakitekstien mukaan tähtääkään välttämättä yksiselitteisesti sairaudesta parantumiseen, vaan päihteiden käytön vähentämiseen ja haittojen minimointiin. Tämä suuntaus on usein päihderiippuvaiselle riittämätön hoitokeino eikä paranna riippuvuussairaudesta.
Opinnäytetyössä selvitettiin ensin, miten ja minkä verran läheiset ovat näissä lakiteksteissä mainittu. Tarkasteltavat lait olivat päihdehuoltolaki 41/1986, laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015, sosiaalihuoltolaki 1301/2014 ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Toisena tehtävänä oli huomioida itsemääräämisoikeuden vaikutus muihin lakeihin ja ohjeistuksiin ja päihdehuoltoon. Opinnäytetyössä perehdyin muutenkin päihdehuoltoon ja sen järjestämiseen Suomessa.
Opinnäytetyön tuloksena on, että läheisistä on lopulta niukasti mainintoja lakiteksteissä, vaikka muutoin läheisten merkitys hoidon onnistumiselle tunnistetaan. Itsemääräämisoikeuden toteutumisen mahdollistaa päihdeongelmaisen antamasta tietoa hoidon kulusta perheelle tai läheisille tai jopa kieltäytymisen hoidosta kokonaan. Tutkimus myös osoitti, että hoito ei lakitekstien mukaan tähtääkään välttämättä yksiselitteisesti sairaudesta parantumiseen, vaan päihteiden käytön vähentämiseen ja haittojen minimointiin. Tämä suuntaus on usein päihderiippuvaiselle riittämätön hoitokeino eikä paranna riippuvuussairaudesta.