Asumisella yksinäisyyttä vastaan : Tutkimus nuorten yhteisöllisen asumisen mahdollisuuksista
Peltonen, Jenna (2020)
Peltonen, Jenna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052814678
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052814678
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tilasi Jyväskylän Katulähetyksen Nuortentalo Katutaso. Opinnäytteen tarkoituksena oli selvitellä nuorten asumisen kokemuksia sekä yksin asumisen vaikutusta yksinäisyyden kokemukseen. Lisäksi kyselin nuorilta, minkälaisia näkemyksiä heillä oli yhteisöllisestä asumisesta. Kaikkia haastateltavia nuoria yhdisti yksinäisyyden kokemus ja he olivat Nuortentalo Katutason asiakkaita.
Opinnäytetyöprosessi alkoi keväällä 2019. Tutkimusta varten haastateltiin viittä nuorta, syksyn 2019 ja kevään 2020 aikana. Haastateltavien nuorten ikäjakauma oli 22–29-vuotta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja aineistoa kerättiin teemahaastattelujen muodossa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti aiemmin tutkittuun tietoon perustuen. Tutkimuskysymyksillä selviteltiin vastauksia siihen, millaisia asumisen kokemuksia nuorilla on, miten nuoret näkevät yhteisöllisen asumisen ja vaikuttaako yksin asuminen yksinäisyyden kokemukseen. Aineiston avulla pohdin, miten yhteisöllistä asumista voitaisiin käyttää työvälineenä yksinäisyyden ehkäisyssä sekä minkälaista yhteisöllisen asumisen pitäisi olla, että se olisi toimivaa.
Haastatteluihin vastanneet nuoret kokivat valmiutensa asumiseen kohtalaisina. Eniten ongelmia asumisessa nuorille oli aiheuttanut elämänhallintataitojen puute sekä talouden ylläpito. Tukea asumiseen nuoret olivat saaneet lähipiiriltä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Nuoret kokivat yksin asumisen vaikutuksen sosiaalisiin suhteisiin eri tavoilla. Yksin asuminen mahdollisti vapautta sosiaalisten suhteiden ylläpitoon lapsuuden kotia enemmän mutta toi samalla myös riskin jämähtää kotiin. Yhteisöllinen asuminen nähtiin positiivisena ilmiönä, jolla olisi hyvä vaikutus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen.
Yhteisöllisellä toiminnalla sekä vertaistuella voitaisiin lievittää yksinäisyyden kokemusta. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa matalankynnyksen ratkaisuja sosiaalisten vuorovaikutusti-lanteiden lisäämiseen yksilön elämässä. Yhteisössä toimijuus vahvistaa osallisuutta ja muiden asukkaiden vertaistuki helpottaa kamppailua yksinäisyyden kokemuksen kanssa.
Opinnäytetyöprosessi alkoi keväällä 2019. Tutkimusta varten haastateltiin viittä nuorta, syksyn 2019 ja kevään 2020 aikana. Haastateltavien nuorten ikäjakauma oli 22–29-vuotta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja aineistoa kerättiin teemahaastattelujen muodossa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisesti aiemmin tutkittuun tietoon perustuen. Tutkimuskysymyksillä selviteltiin vastauksia siihen, millaisia asumisen kokemuksia nuorilla on, miten nuoret näkevät yhteisöllisen asumisen ja vaikuttaako yksin asuminen yksinäisyyden kokemukseen. Aineiston avulla pohdin, miten yhteisöllistä asumista voitaisiin käyttää työvälineenä yksinäisyyden ehkäisyssä sekä minkälaista yhteisöllisen asumisen pitäisi olla, että se olisi toimivaa.
Haastatteluihin vastanneet nuoret kokivat valmiutensa asumiseen kohtalaisina. Eniten ongelmia asumisessa nuorille oli aiheuttanut elämänhallintataitojen puute sekä talouden ylläpito. Tukea asumiseen nuoret olivat saaneet lähipiiriltä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Nuoret kokivat yksin asumisen vaikutuksen sosiaalisiin suhteisiin eri tavoilla. Yksin asuminen mahdollisti vapautta sosiaalisten suhteiden ylläpitoon lapsuuden kotia enemmän mutta toi samalla myös riskin jämähtää kotiin. Yhteisöllinen asuminen nähtiin positiivisena ilmiönä, jolla olisi hyvä vaikutus kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen.
Yhteisöllisellä toiminnalla sekä vertaistuella voitaisiin lievittää yksinäisyyden kokemusta. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa matalankynnyksen ratkaisuja sosiaalisten vuorovaikutusti-lanteiden lisäämiseen yksilön elämässä. Yhteisössä toimijuus vahvistaa osallisuutta ja muiden asukkaiden vertaistuki helpottaa kamppailua yksinäisyyden kokemuksen kanssa.