Työpaikkakiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla
Hyvönen, Minna (2020)
Hyvönen, Minna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052614121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052614121
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli systemoidun kirjallisuuskatsauksen mukaisesti kuvata työpaikkakiusaamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimuskysymyksenä oli: Mitä on työpaikkakiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla?
Systemoidun kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin kevään 2020 aikana tietokannoista EBSCO Cinahl- ja Medic-tietokannoista sekä vapaana sanahakuna rajaten hakua jo ensivaiheessa. Hakusanoina käytettiin kiusaaminen työssä /bullying at work ja sosiaali- ja terveysalalla /sosial- and healtcare sector, suomeksi ja englanniksi. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittely ohjasi mukaan valikoituneita alkuperäistutkimuksia ja niiden käyttöä tässä työssä. Joanna Brigss Instituutin kuvailevan tutkimuksen kriittisen arvioinnin tarkistuslistan avulla arvioitiin tutkimusten luotettavuus ja laadullisuus.
Aineisto muodostui yhteensä kuudesta tutkimuksesta, joista yksi oli englanninkielinen. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Analyysin tuloksena muodostui kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat työpaikkakiusaamista ja suhtautumista kiusaamiseen työssä laajasti sosiaali- ja terveysalalla. Työpaikkakiusaaminen määritellään lähinnä muotonsa mukaan ja se voi ilmetä mm. ilmeinä, eleinä, sanoina tai tekoina.
Tulosten mukaan kiusaamista työssä oli kokenut noin 20 % ja havainnut noin 35 % koko henkilöstöstä sosiaali- ja terveysalalla. Kiusaaminen kohdentui usein nuoriin, lapsettomiin, vähemmän kokeneisiin tai työn ohella opiskeleviin henkilöihin. Kiusaaja oli useimmiten oma työtoveri tai esimies. Esimiesasemassa olevat ja miehet kokivat kiusaamista todennäköisesti naisia harvemmin. Suomessa ja muissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että työpaikkakiusaamisella on haitallisia seurauksia mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.
Käsityksiin työpaikkakiusaamisen käsittelystä vaikuttivat tulosalue ja ammattiryhmä, kaikista muodoista esiintyi eniten psyykkistä kiusaamista. Työpaikkakiusaaminen jäi useimmiten käsittelemättä ja silloin kiusaamisen esiintyminen oli yleisempää. Apu koettiin riittämättömäksi. Tilanteen 12 kuukauden aikana kokeneista ilmoitti 60 % sen olevan edelleen ratkaisematta. Työpaikkakiusaaminen on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana ollen harvinaisempaa yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Kunta-ala erottuu joukosta negatiivisena. Työpaikkakiusaamisen ratkaisuissa korostetaan organisatoristen ohjeiden, toimivan perehdytysohjelman, nollatoleranssin ja lainsäädännön tuntemusta kiusaamista koskevissa tapauksissa.
Systemoidun kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin kevään 2020 aikana tietokannoista EBSCO Cinahl- ja Medic-tietokannoista sekä vapaana sanahakuna rajaten hakua jo ensivaiheessa. Hakusanoina käytettiin kiusaaminen työssä /bullying at work ja sosiaali- ja terveysalalla /sosial- and healtcare sector, suomeksi ja englanniksi. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittely ohjasi mukaan valikoituneita alkuperäistutkimuksia ja niiden käyttöä tässä työssä. Joanna Brigss Instituutin kuvailevan tutkimuksen kriittisen arvioinnin tarkistuslistan avulla arvioitiin tutkimusten luotettavuus ja laadullisuus.
Aineisto muodostui yhteensä kuudesta tutkimuksesta, joista yksi oli englanninkielinen. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Analyysin tuloksena muodostui kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat työpaikkakiusaamista ja suhtautumista kiusaamiseen työssä laajasti sosiaali- ja terveysalalla. Työpaikkakiusaaminen määritellään lähinnä muotonsa mukaan ja se voi ilmetä mm. ilmeinä, eleinä, sanoina tai tekoina.
Tulosten mukaan kiusaamista työssä oli kokenut noin 20 % ja havainnut noin 35 % koko henkilöstöstä sosiaali- ja terveysalalla. Kiusaaminen kohdentui usein nuoriin, lapsettomiin, vähemmän kokeneisiin tai työn ohella opiskeleviin henkilöihin. Kiusaaja oli useimmiten oma työtoveri tai esimies. Esimiesasemassa olevat ja miehet kokivat kiusaamista todennäköisesti naisia harvemmin. Suomessa ja muissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että työpaikkakiusaamisella on haitallisia seurauksia mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.
Käsityksiin työpaikkakiusaamisen käsittelystä vaikuttivat tulosalue ja ammattiryhmä, kaikista muodoista esiintyi eniten psyykkistä kiusaamista. Työpaikkakiusaaminen jäi useimmiten käsittelemättä ja silloin kiusaamisen esiintyminen oli yleisempää. Apu koettiin riittämättömäksi. Tilanteen 12 kuukauden aikana kokeneista ilmoitti 60 % sen olevan edelleen ratkaisematta. Työpaikkakiusaaminen on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana ollen harvinaisempaa yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Kunta-ala erottuu joukosta negatiivisena. Työpaikkakiusaamisen ratkaisuissa korostetaan organisatoristen ohjeiden, toimivan perehdytysohjelman, nollatoleranssin ja lainsäädännön tuntemusta kiusaamista koskevissa tapauksissa.