Sosiaalisen median data luottoriskien hallinnassa
Sinelampi, Matias (2020)
Sinelampi, Matias
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005067542
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005067542
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sosiaalisen median datan hyödyntämistä luottoriskien hallinnassa sekä arvioida sosiaalisen median datan luotettavuutta. Tutkimuksessa selvitettiin sosiaalisen median käyttöä koskevia yleisiä velvoitteita sekä mahdollisuutta käyttää sosiaalisen median dataa Suomessa luotonmyönnön käyttökontekstissa.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa toimeksiantajalle mahdollista omaa jatkokäyttöä varten.
Teoriaosuudessa käsiteltiin sosiaalista mediaa sekä siellä syntyvää dataa. Lisäksi teoriaosassa käsiteltiin yleisesti luottoriskejä, niiden hallintaa luottopäätösten ja tilastollisen
mallintamisen perspektiivistä sekä yleisiä ja vallitsevia velvoitteita finanssialalla. Empiirinen osa rakentui tutkimuksen pääongelmiin, näiden tarkoitukseen sekä menetelmiin.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, ja se toteutettiin benchmarking-menetelmän sekä teemahaastattelujen avulla. Benchmarkingissa käsiteltiin kolmea
sosiaalisen median dataa hyödyntävää yritystä. Teemahaastattelut toteutettiin Helsingissä, Suomen Asiakastieto Oy:n tiloissa. Kahdelle haastateltavalle lähetettiin sähköpostilla haastattelun teemat, joiden kautta haastattelua edistettiin. Haastattelujen jälkeen
saadut tutkimusaineistot litteroitiin ja analysoitiin tutkimuksen empiirisessä osassa.
Tutkimuksesta voidaan todeta, että sosiaalisen median dataa voidaan hyödyntää monipuolisesti luottoriskien mallintamisessa sen tarjotessa uusia datapisteitä mallinnukseen.
Kohderyhmänä mallien hyödyntämisessä toimisivat erityisesti unbanked-kuluttajat. Sosiaalisen median data on soveltuvuudeltaan jokseenkin ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa, eikä yksiselitteistä tai puoltavaa tulkintaa sen hyödyntämiselle ole luottoriskin arvioinnin kontekstiin soveltuvissa lainsäädännöissä. Datasta saatavat nk. black
box -mallit eivät ole täysin läpinäkyviä eikä luettavia. Datan luotettavuuden arviointi on
monitulkintaista, sillä aineistoa on vähän saatavilla. Sosiaalisen median data voi tulevaisuudessa toimia yhtenä datalähteenä suomalaisessa kuluttajalainanmyönnössä, mutta
finanssialan sääntely ja lainsäädäntö voivat toimia rajoittimina tälle.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa toimeksiantajalle mahdollista omaa jatkokäyttöä varten.
Teoriaosuudessa käsiteltiin sosiaalista mediaa sekä siellä syntyvää dataa. Lisäksi teoriaosassa käsiteltiin yleisesti luottoriskejä, niiden hallintaa luottopäätösten ja tilastollisen
mallintamisen perspektiivistä sekä yleisiä ja vallitsevia velvoitteita finanssialalla. Empiirinen osa rakentui tutkimuksen pääongelmiin, näiden tarkoitukseen sekä menetelmiin.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, ja se toteutettiin benchmarking-menetelmän sekä teemahaastattelujen avulla. Benchmarkingissa käsiteltiin kolmea
sosiaalisen median dataa hyödyntävää yritystä. Teemahaastattelut toteutettiin Helsingissä, Suomen Asiakastieto Oy:n tiloissa. Kahdelle haastateltavalle lähetettiin sähköpostilla haastattelun teemat, joiden kautta haastattelua edistettiin. Haastattelujen jälkeen
saadut tutkimusaineistot litteroitiin ja analysoitiin tutkimuksen empiirisessä osassa.
Tutkimuksesta voidaan todeta, että sosiaalisen median dataa voidaan hyödyntää monipuolisesti luottoriskien mallintamisessa sen tarjotessa uusia datapisteitä mallinnukseen.
Kohderyhmänä mallien hyödyntämisessä toimisivat erityisesti unbanked-kuluttajat. Sosiaalisen median data on soveltuvuudeltaan jokseenkin ristiriidassa Suomen lainsäädännön kanssa, eikä yksiselitteistä tai puoltavaa tulkintaa sen hyödyntämiselle ole luottoriskin arvioinnin kontekstiin soveltuvissa lainsäädännöissä. Datasta saatavat nk. black
box -mallit eivät ole täysin läpinäkyviä eikä luettavia. Datan luotettavuuden arviointi on
monitulkintaista, sillä aineistoa on vähän saatavilla. Sosiaalisen median data voi tulevaisuudessa toimia yhtenä datalähteenä suomalaisessa kuluttajalainanmyönnössä, mutta
finanssialan sääntely ja lainsäädäntö voivat toimia rajoittimina tälle.