Työhyvinvointi ja työn hallinta Pirkanmaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä ja esimiehillä : Etänä enemmän – sote-työ uudistuu -hanke
Nisula, Emmi; Rintamäki, Elina (2020)
Nisula, Emmi
Rintamäki, Elina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005046941
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005046941
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysala kokee tällä hetkellä suuria muutoksia, joissa korostuu digitalisaatio ja sähköistyvät palvelut. Tämä muutos tulee johtamaan osaamisen kehittämiseen sekä vaatii uudenlaista johtamista. Sote-muutoksessa esimiehet tulevat työskentelemään maantieteellisesti kaukana alaisistaan. Tämä opinnäytetyö on osa Etänä enemmän – sote-työ uudistuu -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää etätyöskentelyä ja vahvistaa henkilöstön osaamista. Opinnäytetyö toimii osana hankkeen alkukartoitusta, jonka tarkoituksena on selvittää Pirkanmaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ja esimiesten työhyvinvoinnin sekä työn hallinnan tekijöitä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa uutta tietoa Pirkanmaan sote-työntekijöiden ja -esimiesten työhyvinvoinnista ja työn hallinnasta. Saatua tietoa voidaan hyödyntää hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä kuntien työhyvinvoinnin kehittämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen mittarina käytettiin valmista kyselylomaketta, joka sisälsi Likert-asteikollisia kysymyksiä sekä yhden avoimen kysymyksen. Kysely lähetettiin sähköisesti Pirkanmaan alueelle 103 henkilölle, joista 61 (työntekijöitä n=30 ja esimiehiä n=31) vastasi kyselyyn. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja avoimen kysymyksen aineisto puolestaan sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että työntekijöiden ja esimiesten työhyvinvointiin ja työn hallintaan löytyi jonkin verran samoja edistäviä kuin kehitettäviäkin tekijöitä. Erot eri tekijöiden välillä liittyivät lähinnä työntekijöiden ja esimiesten työnkuvien sisältöihin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työntekijät sekä esimiehet voivat työssään hyvin. Työn hallinnan suhteen esimiehet omaavat enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin työntekijät. On tärkeää kuitenkin huomioida, että molempien osapuolten työn hallintaa tulisi silti kehittää entisestään.
Kohdeorganisaatioiden tulee työhyvinvoinnin osalta kehittää palautteen antoa, palkitsemistapoja, perehdytystä sekä kuormitustekijöiden minimointia. Työn hallinnassa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämisen lisäksi esimiesten työmäärää tulee vähentää. Huomioimalla työhyvinvointia ja työn hallintaa, voivat kohdeorganisaatiot edistää kumpaakin; ilmiöiden liittyessä ja vaikuttaessa vahvasti toisiinsa.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen mittarina käytettiin valmista kyselylomaketta, joka sisälsi Likert-asteikollisia kysymyksiä sekä yhden avoimen kysymyksen. Kysely lähetettiin sähköisesti Pirkanmaan alueelle 103 henkilölle, joista 61 (työntekijöitä n=30 ja esimiehiä n=31) vastasi kyselyyn. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja avoimen kysymyksen aineisto puolestaan sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että työntekijöiden ja esimiesten työhyvinvointiin ja työn hallintaan löytyi jonkin verran samoja edistäviä kuin kehitettäviäkin tekijöitä. Erot eri tekijöiden välillä liittyivät lähinnä työntekijöiden ja esimiesten työnkuvien sisältöihin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työntekijät sekä esimiehet voivat työssään hyvin. Työn hallinnan suhteen esimiehet omaavat enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin työntekijät. On tärkeää kuitenkin huomioida, että molempien osapuolten työn hallintaa tulisi silti kehittää entisestään.
Kohdeorganisaatioiden tulee työhyvinvoinnin osalta kehittää palautteen antoa, palkitsemistapoja, perehdytystä sekä kuormitustekijöiden minimointia. Työn hallinnassa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien edistämisen lisäksi esimiesten työmäärää tulee vähentää. Huomioimalla työhyvinvointia ja työn hallintaa, voivat kohdeorganisaatiot edistää kumpaakin; ilmiöiden liittyessä ja vaikuttaessa vahvasti toisiinsa.