Pienten uskonnollisten yhdyskuntien varainhankinnan kehittäminen. Case: Krishna-liikkeen varainhankintasuunnitelma
Saini, Gurmann (2020)
Saini, Gurmann
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004306676
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004306676
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää Krishna-liike ISKCON Suomessa varainhankintaa. Kehittämistyössä tutkitaan kuinka valtio tukee uskonnollisia yhteisöjä ja miten Krishna-liike voisi parantaa varainhankintaansa.
Pienelle vähemmistöuskontoa edustavalle yhteisölle, joka toimii vapaaehtoisten ja lahjoitusten voimin on tärkeää saada varainhankinta monipuolisesti toimimaan. Nojautuminen vain yhteen rahoituslähteeseen, erityisesti lahjoituksiin, ei ole taloudellisesti turvallista. Tulojen määrä voi muuttua, jos lahjoittaja päättääkin lahjoittaa alkuperäistä tavoitetta vähemmän tai ei ollenkaan. Tästä syystä monipuolinen rahoituslähteiden kartoittaminen sekä kehittäminen on järkevää myös järjestöille. Suomalaisessa yhteiskunnassa taide- ja kulttuurialan rahoittajia on useita, mutta uskonnollisten yhteisöjen rahoittajina toimivat pääosin vain opetus- ja kulttuuriministeriö ja yksityisrahoittajat.
Työssä on käytetty kolmea kehittämistyönmenetelmää: ideariihityöpajaa, jossa liikkeen monipuolinen osallistujajoukko on ideoinut eri varainhankintakeinoja ja valinnut niistä parhaimmat ehdotukset; kansainvälistä vertaisarviointia (benchmark) Lontoon ja Kööpenhaminan Krishnaliikkeen temppeleiden kanssa sekä teemahaastatteluja muiden uskonnollisten yhteisöjen edustajien kanssa heidän tekemäänsä varainhankintaan liittyen. Näiden menetelmien sekä toimintaympäristön soveltamisen avulla on laadittu varainhankintasuunnitelma Krishna-liikkeen varainhankinnan laajentamiseksi.
Merkittävänä nostona varainhankintasuunnitelmassa esitetään Krishna-liikkeen olemassa olevien resurssien täysimääräistä hyödyntämistä. Varainhankintasuunnitelman kahdeksan kohtaa ovat toteuttavissa jo nykyisten resurssien avulla. Niitä ovat muun muassa ruoka- ja tuotemyynti, lahjoitusmahdollisuuksien mainostaminen, jäsenyyden kehittäminen sekä Krishna-liikkeen palveluiden tarjoaminen myös yhteisön ulkopuolelle.
Vähemmistöuskontoja koskevaa tutkimusta tehdessä voi huomata kuinka monipuolisesti eri yhteisöt toteuttavat varainhankintaansa. Yhteneväisenä tekijänä voi huomata seurakuntalaisten antamat lahjoitukset, ja osalla uskonnollisista yhdyskunnista opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustuksen. Muina varainhankinnan keinoina nousee yhdyskunnan kansainvälisen yhteisön antamat lahjoitukset merkittäviä projekteja varten. Valtion myöntämän tuen määrä on monen vähemmistöuskonnoa edustavan yhteisön mielestä riittämätön, mutta parempi kuin ei mitään. Kiinnostusta jonkinlaiseen verotusoikeuteen löytyy laajasti pienten uskonnollisten yhdyskuntien parissa.
Pienelle vähemmistöuskontoa edustavalle yhteisölle, joka toimii vapaaehtoisten ja lahjoitusten voimin on tärkeää saada varainhankinta monipuolisesti toimimaan. Nojautuminen vain yhteen rahoituslähteeseen, erityisesti lahjoituksiin, ei ole taloudellisesti turvallista. Tulojen määrä voi muuttua, jos lahjoittaja päättääkin lahjoittaa alkuperäistä tavoitetta vähemmän tai ei ollenkaan. Tästä syystä monipuolinen rahoituslähteiden kartoittaminen sekä kehittäminen on järkevää myös järjestöille. Suomalaisessa yhteiskunnassa taide- ja kulttuurialan rahoittajia on useita, mutta uskonnollisten yhteisöjen rahoittajina toimivat pääosin vain opetus- ja kulttuuriministeriö ja yksityisrahoittajat.
Työssä on käytetty kolmea kehittämistyönmenetelmää: ideariihityöpajaa, jossa liikkeen monipuolinen osallistujajoukko on ideoinut eri varainhankintakeinoja ja valinnut niistä parhaimmat ehdotukset; kansainvälistä vertaisarviointia (benchmark) Lontoon ja Kööpenhaminan Krishnaliikkeen temppeleiden kanssa sekä teemahaastatteluja muiden uskonnollisten yhteisöjen edustajien kanssa heidän tekemäänsä varainhankintaan liittyen. Näiden menetelmien sekä toimintaympäristön soveltamisen avulla on laadittu varainhankintasuunnitelma Krishna-liikkeen varainhankinnan laajentamiseksi.
Merkittävänä nostona varainhankintasuunnitelmassa esitetään Krishna-liikkeen olemassa olevien resurssien täysimääräistä hyödyntämistä. Varainhankintasuunnitelman kahdeksan kohtaa ovat toteuttavissa jo nykyisten resurssien avulla. Niitä ovat muun muassa ruoka- ja tuotemyynti, lahjoitusmahdollisuuksien mainostaminen, jäsenyyden kehittäminen sekä Krishna-liikkeen palveluiden tarjoaminen myös yhteisön ulkopuolelle.
Vähemmistöuskontoja koskevaa tutkimusta tehdessä voi huomata kuinka monipuolisesti eri yhteisöt toteuttavat varainhankintaansa. Yhteneväisenä tekijänä voi huomata seurakuntalaisten antamat lahjoitukset, ja osalla uskonnollisista yhdyskunnista opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustuksen. Muina varainhankinnan keinoina nousee yhdyskunnan kansainvälisen yhteisön antamat lahjoitukset merkittäviä projekteja varten. Valtion myöntämän tuen määrä on monen vähemmistöuskonnoa edustavan yhteisön mielestä riittämätön, mutta parempi kuin ei mitään. Kiinnostusta jonkinlaiseen verotusoikeuteen löytyy laajasti pienten uskonnollisten yhdyskuntien parissa.