Marssimurtumien esiintyvyys varusmiespalveluksessa
Koski, Jutta; Toropainen, Essi (2019)
Koski, Jutta
Toropainen, Essi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112221929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112221929
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa varusmiehillä esiintyviä marssimurtumia, niille altistavia tekijöitä ja sotilasterveydenhuollon käyttämiä hoitomenetelmiä. Opinnäytetyössä tutkittiin miten yleisiä varusmiesten marssimurtumat ovat ensimmäisten kolmen palveluskuukauden aikana. Lisäksi selvitettiin, ilmeneekö varusmiehillä tyypillisiä alaraajojen virheasentoja, jotka voivat altistaa marssimurtumille. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa marssimurtumien esiintyvyydestä, hoitokeinoista ja ennaltaehkäisystä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Suomen Puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskus.
Marssimurtumat ovat yleinen vaiva niin varusmiesten kuin urheilijoidenkin kesken. Marssimurtumille tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat ulkoiset tekijät, kuten huonot jalkineet ja kova alusta ja sisäiset tekijät, kuten alaraajojen virheasennot sekä jatkuva, yksipuolinen rasitus. Aikaisempien tutkimusten mukaan noin 3−15 prosentilla varusmiehistä on esiintynyt marssimurtumia ensimmäisten kolmen palveluskuukauden aikana.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Tutkimus koostui kahdesta eri kyselystä, joista toinen tehtiin Vekaranjärven varuskunnan 2/19 saapumiserän varusmiehille ja toinen varuskunnan Sotilasterveydenhuollon henkilökunnalle. Kysely jaettiin sadalle varusmiehelle, joista kaikki vastasivat kyselyyn. Sotilasterveydenhuollon henkilökunnalta saimme kymmenen vastausta.
Tuloksista ilmeni, että 13 %:lla (n=100) varusmiehistä on esiintynyt marssimurtumia ensimmäisten kolmen palveluskuukauden aikana. Marssimurtumia esiintyi tyypillisimmin jalkaterän luissa, kuten varpaissa, jalkapöydässä tai kantapäässä 77 % (n=10). Toiseksi tyypillisimmät ilmenemisalueet olivat pohjeluu 8 % (n=1), sääriluu 8 % (n=1) ja nilkan luut 7 % (n=1).
Opinnäytetyö on kokonaisuus, jossa on koottuna runsaasti tietoa marssimurtumista. Varusmiesten omat kokemukset ja Sotilasterveydenhuollon antamat vastaukset yhdistettynä aiemmin tutkittuun tietoon tekevät opinnäytetyöstä työvälineen niin sotilasterveydenhuollon henkilökunnalle kuin varusmiehille.
Marssimurtumat ovat yleinen vaiva niin varusmiesten kuin urheilijoidenkin kesken. Marssimurtumille tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat ulkoiset tekijät, kuten huonot jalkineet ja kova alusta ja sisäiset tekijät, kuten alaraajojen virheasennot sekä jatkuva, yksipuolinen rasitus. Aikaisempien tutkimusten mukaan noin 3−15 prosentilla varusmiehistä on esiintynyt marssimurtumia ensimmäisten kolmen palveluskuukauden aikana.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Tutkimus koostui kahdesta eri kyselystä, joista toinen tehtiin Vekaranjärven varuskunnan 2/19 saapumiserän varusmiehille ja toinen varuskunnan Sotilasterveydenhuollon henkilökunnalle. Kysely jaettiin sadalle varusmiehelle, joista kaikki vastasivat kyselyyn. Sotilasterveydenhuollon henkilökunnalta saimme kymmenen vastausta.
Tuloksista ilmeni, että 13 %:lla (n=100) varusmiehistä on esiintynyt marssimurtumia ensimmäisten kolmen palveluskuukauden aikana. Marssimurtumia esiintyi tyypillisimmin jalkaterän luissa, kuten varpaissa, jalkapöydässä tai kantapäässä 77 % (n=10). Toiseksi tyypillisimmät ilmenemisalueet olivat pohjeluu 8 % (n=1), sääriluu 8 % (n=1) ja nilkan luut 7 % (n=1).
Opinnäytetyö on kokonaisuus, jossa on koottuna runsaasti tietoa marssimurtumista. Varusmiesten omat kokemukset ja Sotilasterveydenhuollon antamat vastaukset yhdistettynä aiemmin tutkittuun tietoon tekevät opinnäytetyöstä työvälineen niin sotilasterveydenhuollon henkilökunnalle kuin varusmiehille.