Yksinäisyys - taakka tai voimavara. Kintas-toiminnan nuorten aikuisten kokema yksinäisyys ja heidän sosiaaliset verkostonsa.
Saarela, Johanna; Tuovila, Anna; Vilkuna, Outi (2019)
Saarela, Johanna
Tuovila, Anna
Vilkuna, Outi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090318114
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019090318114
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien kokemaa yksinäisyyttä ja heidän sosiaalisia verkostojaan. Tavoitteena oli tutkia yksinäisyyden kokemuksen ja sosiaalisten verkostojen merkitystä nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien elämässä. Aihe sovittiin yhteistyössä Nuorten Ystävien Oulun avopalveluiden Kintas-toiminnan kanssa. Opinnäytetyömme tietoperusta pohjautuu aiempiin aihetta koskeviin tutkimuksiin ja aihepiiriä käsittelevään ammattikirjallisuuteen. Tietoperustassa käsitellään yksinäisyyttä, sosiaalisia verkostoja, mielenterveyttä sekä yksinäisyyden ja mielenterveyden keskinäistä yhteyttä.
Tutkimustehtävät tässä opinnäytetyössä olivat 1) Millaiseksi Kintas-toiminnan nuoret aikuiset kuvailevat mahdollisesti kokemaansa yksinäisyyttä? ja 2) Millaisia ovat Kintas-toiminnan nuorten aikuisten sosiaaliset verkostot? Tutkimus on toteutettu survey-menetelmällä, ja aineisto on kerätty Kintas-toiminnan Perjantai-ryhmässä käyttäen kyselylomaketta, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Tulokset analysoitiin strukturoitujen kysymysten osalta tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avointen kysymysten vastaukset analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että yksinäisyyttä koettiin sekä yksin ollessa että ryhmätilanteissa. Useimmiten yksinäisyyden syyksi nimettiin sairaus. Läheisimpinä itselleen tutkittavat pitivät perhettä, erityisesti äitiä, ja sen jälkeen muuta sukua ja kavereita yhtäläisesti. Vastaajat tutustuivat Kintas-toiminnassa toisiin kuntoutujiin, mutta se ei johtanut ystävyyteen toiminnan ulkopuolella.
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että ne käytössä olevat kuntouttavat palvelut ja olemassa olevat sosiaaliset verkostot, joita kyselyymme osallistuneilla nuorilla aikuisilla oli vastaushetkellä, eivät riittäneet poistamaan negatiivista yksinäisyyden kokemusta. Tutkimuksessa ilmeni myös, että sosiaalinen media on noussut yhdeksi keinoksi tavanomaisen vuorovaikutuksen rinnalle sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä.
Toiminnan kehittämisessä kiinnitimme huomiota Perjantai-ryhmäläisten tuen tarpeeseen sekä sosiaalisten suhteiden luomisessa että niiden ylläpitämisessä.
Tutkimustehtävät tässä opinnäytetyössä olivat 1) Millaiseksi Kintas-toiminnan nuoret aikuiset kuvailevat mahdollisesti kokemaansa yksinäisyyttä? ja 2) Millaisia ovat Kintas-toiminnan nuorten aikuisten sosiaaliset verkostot? Tutkimus on toteutettu survey-menetelmällä, ja aineisto on kerätty Kintas-toiminnan Perjantai-ryhmässä käyttäen kyselylomaketta, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Tulokset analysoitiin strukturoitujen kysymysten osalta tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avointen kysymysten vastaukset analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että yksinäisyyttä koettiin sekä yksin ollessa että ryhmätilanteissa. Useimmiten yksinäisyyden syyksi nimettiin sairaus. Läheisimpinä itselleen tutkittavat pitivät perhettä, erityisesti äitiä, ja sen jälkeen muuta sukua ja kavereita yhtäläisesti. Vastaajat tutustuivat Kintas-toiminnassa toisiin kuntoutujiin, mutta se ei johtanut ystävyyteen toiminnan ulkopuolella.
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että ne käytössä olevat kuntouttavat palvelut ja olemassa olevat sosiaaliset verkostot, joita kyselyymme osallistuneilla nuorilla aikuisilla oli vastaushetkellä, eivät riittäneet poistamaan negatiivista yksinäisyyden kokemusta. Tutkimuksessa ilmeni myös, että sosiaalinen media on noussut yhdeksi keinoksi tavanomaisen vuorovaikutuksen rinnalle sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä.
Toiminnan kehittämisessä kiinnitimme huomiota Perjantai-ryhmäläisten tuen tarpeeseen sekä sosiaalisten suhteiden luomisessa että niiden ylläpitämisessä.