Maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltainen radikalisoituminen : eri organisaatioiden edustajien näkökulmista
Hulkkonen, Anna; Nurmi, Fanny (2019)
Hulkkonen, Anna
Nurmi, Fanny
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185544
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää eri organisaatioiden edustajien näkökulmia maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaisesta radikalisoitumisesta. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Radikalisoituminen on ajankohtainen aihe, joten siitä on tärkeää tuottaa tietoa maahanmuuttajien kanssa työskenteleville. Opinnäytetyö on osa Papyrus-hanketta, jossa Turun ammattikorkeakoulu oli mukana. Papyrus-hankkeen tavoitteena oli edistää maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevien osaamista. Opinnäytetyö julkaistaan hankkeen suomenkielisillä internetsivuilla, josta maahanmuuttajien kanssa työskentelevät tai tätä työtä opiskelevat voivat käyttää hyödyksi projektin aikana tuotettua materiaalia. Papyrus-hanke päättyi 31.12.2018.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin ylikonstaapelia Lounais-Suomen poliisisista, tutkijaa Siirtolaisuusinstituutista, Turun vankilan apulaisjohtajaa sekä maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevää ohjaajaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaista radikalisoitumisesta voidaan ennaltaehkäistä? 2. Miten maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaista radikalisoitumista voidaan tunnistaa? 3. Millä keinoin maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaiseen radikalisoitumiseen voidaan puuttua?
Tutkimuksen tulosten perusteella syrjäytyminen saattaa olla väkivaltaisen radikalisoitumisen riskitekijä. Syrjäytymisellä ei ole kuitenkaan suoralinjaista yhteyttä radikalisoitumiseen. Moniammatillinen yhteistyö, turvallisuusasioiden ja prosessien huomioiminen etukäteen sekä nuoren tukeminen ovat tärkeitä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä. Ystäväpiirin muutos tai ehdottomuus suhteessa uskontoon ovat mahdollisia radikalisoitumisen merkkejä. Tutkimuksessa selvisi, että keinoja tunnistamiseen ovat esimerkiksi työntekijöiden moninaisuus työyhteisössä sekä yhteistyö eri työntekijöiden välillä. Radikalisoituminen ilmiönä on monimutkainen ja melko uusi, joten koulutuksista huolimatta työntekijöiden tietoisuus ilmiöstä ei ole vielä kovin vahva. Moniammatillinen yhteistyö nähtiin tärkeäksi radikalisoitumiseen puuttumisessa. Haasteena ilmenivät poliisin rajalliset mahdollisuudet puuttua epäilyksen herätessä. Tutkimuksessa todettiin, että radikalisoitumisen vaikutteita saadaan usein internetistä. The objective of the thesis is to investigate the perspectives of representatives from various organisations concerning the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds. The thesis is a qualitative study. Radicalisation is currently a topical issue, so it is important to produce information for people working with immigrants. The thesis is part of the Papyrus project, in which the Turku University of Applied Sciences participated. The aim of the Papyrus project was to promote competence among people working with young immigrants. This thesis will be published on the website of the project, which is available in Finnish, and people who work with immigrants or who are studying in the field can utilise it to access material produced during the project. The Papyrus project ended on 31 December 2018.
Semi-structured interviews were used as a research method. The study interviewed a sergeant with the Southwestern Finland police department, a researcher from the Migration Institute of Finland, the assistant director of Turku Prison, and a counsellor working with young people from immigrant backgrounds. The material was analysed using content analysis. The study questions were as follows: 1. How can the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds be prevented? 2. How can the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds be identified? 3. How can we intervene in the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds?
The results of the study indicate that marginalisation may be a risk factor in violent radicalisation. However, there is no direct correlation between marginalisation and radicalisation. Cross-disciplinary cooperation, advance consideration of security issues and processes, and support for young people are all important in the prevention of radicalisation. A change in a person’s circle of friends and religious absoluteness are possible signs of radicalisation. The study indicated that methods to identify radicalisation include employee diversity in the work community and cooperation between different employees. Radicalisation as a phenomenon is complex and rather new, so despite training, employees’ awareness of it is still rather weak. Cross-disciplinary cooperation was seen as important in intervening in radicalisation. Challenges occurred in the police’s limited possibilities to intervene when suspicions arise. The study found that radicalising influences often originate online.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin ylikonstaapelia Lounais-Suomen poliisisista, tutkijaa Siirtolaisuusinstituutista, Turun vankilan apulaisjohtajaa sekä maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevää ohjaajaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaista radikalisoitumisesta voidaan ennaltaehkäistä? 2. Miten maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaista radikalisoitumista voidaan tunnistaa? 3. Millä keinoin maahanmuuttajataustaisten nuorten väkivaltaiseen radikalisoitumiseen voidaan puuttua?
Tutkimuksen tulosten perusteella syrjäytyminen saattaa olla väkivaltaisen radikalisoitumisen riskitekijä. Syrjäytymisellä ei ole kuitenkaan suoralinjaista yhteyttä radikalisoitumiseen. Moniammatillinen yhteistyö, turvallisuusasioiden ja prosessien huomioiminen etukäteen sekä nuoren tukeminen ovat tärkeitä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä. Ystäväpiirin muutos tai ehdottomuus suhteessa uskontoon ovat mahdollisia radikalisoitumisen merkkejä. Tutkimuksessa selvisi, että keinoja tunnistamiseen ovat esimerkiksi työntekijöiden moninaisuus työyhteisössä sekä yhteistyö eri työntekijöiden välillä. Radikalisoituminen ilmiönä on monimutkainen ja melko uusi, joten koulutuksista huolimatta työntekijöiden tietoisuus ilmiöstä ei ole vielä kovin vahva. Moniammatillinen yhteistyö nähtiin tärkeäksi radikalisoitumiseen puuttumisessa. Haasteena ilmenivät poliisin rajalliset mahdollisuudet puuttua epäilyksen herätessä. Tutkimuksessa todettiin, että radikalisoitumisen vaikutteita saadaan usein internetistä.
Semi-structured interviews were used as a research method. The study interviewed a sergeant with the Southwestern Finland police department, a researcher from the Migration Institute of Finland, the assistant director of Turku Prison, and a counsellor working with young people from immigrant backgrounds. The material was analysed using content analysis. The study questions were as follows: 1. How can the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds be prevented? 2. How can the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds be identified? 3. How can we intervene in the violent radicalisation of young people from immigrant backgrounds?
The results of the study indicate that marginalisation may be a risk factor in violent radicalisation. However, there is no direct correlation between marginalisation and radicalisation. Cross-disciplinary cooperation, advance consideration of security issues and processes, and support for young people are all important in the prevention of radicalisation. A change in a person’s circle of friends and religious absoluteness are possible signs of radicalisation. The study indicated that methods to identify radicalisation include employee diversity in the work community and cooperation between different employees. Radicalisation as a phenomenon is complex and rather new, so despite training, employees’ awareness of it is still rather weak. Cross-disciplinary cooperation was seen as important in intervening in radicalisation. Challenges occurred in the police’s limited possibilities to intervene when suspicions arise. The study found that radicalising influences often originate online.