Laivapäiväkirjan käyttö vuoden 2017 merilain muutoksen jälkeen
Lindholm, Karri (2019)
Lindholm, Karri
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903132707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903132707
Tiivistelmä
Merilain muutos vuonna 2017 avasi uusia mahdollisuuksia suomalaisille laivoille laivapäiväkirjan lakisääteistä täyttämistä koskien. Lakimuutoksen jälkeen Liikenteen turvallisuusvirasto lopetti aiemmin ainoan laillisen laivapäiväkirjan painamisen. Uusi laki vapautti varustamot painattamaan itse omat laivapäiväkirjansa tai vaihtoehtoisesti korvaamaan paperiset päiväkirjat sähköisillä päiväkirjoilla. Tässä työssä tutkittiin ja kartoitettiin näitä vaihtoehtoja suomalaisten varustamoiden kannalta ja tavoitteena oli löytää paras mahdollinen ratkaisu toimeksiantajalle.
Työssä selvitettiin itsepainattamisen vaatimuksia ja kustannuksia sekä ennen kaikkea minkälaisia sähköisiä laivapäiväkirjajärjestelmiä tällä hetkellä on markkinoilla ja mitkä niiden ominaisuudet ja kustannukset olisivat. Lisäksi kartoitettiin kyselyllä suomalaisten varustamoiden kokemuksia, ajatuksia ja päätöksiä asian suhteen. Kysely toteutettiin suurimmille kansainvälistä liikennettä harjoittaville suomalaisille varustamoille.
Kyselystä selvisi sähköisten laivapäiväkirjojen herättävän paljon kiinnostusta varustamoissa. Suurin osa kyselyyn vastanneista varustamoista alkoi lakimuutoksen jälkeen kuitenkin vielä painattamaan itse laivapäiväkirjoja. Itsepainattaminen on selvästi edullisin ja vähiten muutoksia vanhaan toimintatapaan tuova tapa toteuttaa päiväkirjojen lakisääteinen täyttäminen. Vaikka kiinnostus sähköisiä päiväkirjoja kohtaan oli suurta, arvelutti varustamoita se, että markkinoilla on vain muutama järjestelmä ja niistäkin vain yksi oli hyväksytty käytettäväksi Suomessa. Ja koska tarjolla olevien järjestelmien odotetaan kehittyvän ja vaihtoehtojen lisääntyvän lähivuosien aikana esimerkiksi kansainvälisten standardien ilmestyessä, aikoi suurin osa varustamoista seurata alan kehitystä ennen päätöksiä järjestelmiin siirtymisestä. Sähköisissä laivapäiväkirjajärjestelmissä olisikin vielä kehitettävää, mikä selviää vielä harvinaisessa kokemuksessa järjestelmän käytöstä. Alan kehityksen seuraaminen onkin turvallisin tapa varustamoille toimia tässä tilanteessa, koska mikään pakko tai kiire sähköisiin järjestelmiin siirtymisellä ei ole.
Työssä selvitettiin itsepainattamisen vaatimuksia ja kustannuksia sekä ennen kaikkea minkälaisia sähköisiä laivapäiväkirjajärjestelmiä tällä hetkellä on markkinoilla ja mitkä niiden ominaisuudet ja kustannukset olisivat. Lisäksi kartoitettiin kyselyllä suomalaisten varustamoiden kokemuksia, ajatuksia ja päätöksiä asian suhteen. Kysely toteutettiin suurimmille kansainvälistä liikennettä harjoittaville suomalaisille varustamoille.
Kyselystä selvisi sähköisten laivapäiväkirjojen herättävän paljon kiinnostusta varustamoissa. Suurin osa kyselyyn vastanneista varustamoista alkoi lakimuutoksen jälkeen kuitenkin vielä painattamaan itse laivapäiväkirjoja. Itsepainattaminen on selvästi edullisin ja vähiten muutoksia vanhaan toimintatapaan tuova tapa toteuttaa päiväkirjojen lakisääteinen täyttäminen. Vaikka kiinnostus sähköisiä päiväkirjoja kohtaan oli suurta, arvelutti varustamoita se, että markkinoilla on vain muutama järjestelmä ja niistäkin vain yksi oli hyväksytty käytettäväksi Suomessa. Ja koska tarjolla olevien järjestelmien odotetaan kehittyvän ja vaihtoehtojen lisääntyvän lähivuosien aikana esimerkiksi kansainvälisten standardien ilmestyessä, aikoi suurin osa varustamoista seurata alan kehitystä ennen päätöksiä järjestelmiin siirtymisestä. Sähköisissä laivapäiväkirjajärjestelmissä olisikin vielä kehitettävää, mikä selviää vielä harvinaisessa kokemuksessa järjestelmän käytöstä. Alan kehityksen seuraaminen onkin turvallisin tapa varustamoille toimia tässä tilanteessa, koska mikään pakko tai kiire sähköisiin järjestelmiin siirtymisellä ei ole.