”Maailma on sun” : Työskentelymalli nuoren elämänkaaren tarkastelemiseksi osaksi UOMA sosiaalipalveluiden jälkihuoltopalveluja.
Mäkinen, Laura (2018)
Mäkinen, Laura
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901081115
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901081115
Tiivistelmä
Tämä opinnäyte on tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena oli tutkia, kuinka elämäntarinamenetelmät soveltuvat UOMA sosiaalipalveluiden jälkihuoltotyöhön osana nuoren kohtaamista. Taustalla työssä on valtakunnallisesti katsoen jälkihuoltopalveluiden rikkonaisuus ja epäyhtenäisyys. Opinnäytetyön aikana kehitystyö yrityksessä alkoi ja työn pohjalta syntyy elämäntarinamenetelmämalli osaksi UOMA sosiaalipalveluiden jälkihuoltotyötä. Kehitystyö johdatti työntekijät pohtimaan hyvää jälkihuoltotyötä. Työhön valikoitujen menetelmien avulla pyrittiin kehittämään työntekijän osaamista ja näin lisäämään jälkihuoltotyön laadukkuutta. Kehittämistyön taustalla oli laajemmin tavoitteena tarjota jälkihuoltonuorelle parempia mahdollisuuksia elämänhallintaan ja kasvattaa nuoren itsetuntoa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu narratiivisuudesta ja taidelähtöisistä menetelmistä nuoren hyvinvoinnin lisääjänä. Lisäksi työssä paneudutaan kohtaamisen merkitykseen asiakastyössä. Työntekijät testasivat elämäntarinamenetelmiä kokeilevan kehittämisen idealla. Työntekijät reflektoivat kokemustaan kirjallisesti, joiden pohjalta menetelmien toimivuutta ja nuoren kohtaamista analysoitiin. Työssä arviointi ja konkreettinen toiminta vuorottelivat keskenään. Elämäntarinamenetelmien kautta haettiin yhdessä nuoren kanssa uusia tulokulmia jo elettyyn elämään ja pohdittiin vaihtoehtoisia tarinoita tulevaisuuteen.
Valitut elämäntarinamenetelmät tukivat ja rakensivat suhdetta nuoreen entisestään. Tärkeäksi asiaksi menetelmien käytössä nousi yhteisesti jaettu kokemus työntekijän ja nuoren kesken. Elämäntarinamenetelmät voivat tuottaa välillisiä terapeuttisia vaikutuksia, nuoren kommunikaatio itsen ja toisten kanssa voi parantua ja näin mahdollisuus hyvinvoinnin kokemiseen parantuu. Nuoren identiteetin selkiytyessä hän on valmis itsenäiseen elämään.
Menetelmät lisäsivät tulosten perusteella työn laadukkuutta, toivat jälkihuoltotyöhön struktuuria sekä syvensivät jaettua kohtaamista. Kehittämistyössä oli kuitenkin haasteita, joita työntekijöiden kiire, nopea kokeilun tahti ja nuorten sitoutuminen työskentelyyn toivat. Elämäntarinamenetelmämallin työstäminen jatkuu opinnäytetyön tuloksien perusteella osaksi jälkihuoltotyötä. Työntekijöille menetelmät antavat uuden työvälineen ja malli on siirrettävissä myös muihin työyksiköihin. UOMAn työntekijät voivat kokea olevansa etuoikeutettuja, että nuori rohkeni kertomaan ja jakamaan omaa elämäntarinansa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu narratiivisuudesta ja taidelähtöisistä menetelmistä nuoren hyvinvoinnin lisääjänä. Lisäksi työssä paneudutaan kohtaamisen merkitykseen asiakastyössä. Työntekijät testasivat elämäntarinamenetelmiä kokeilevan kehittämisen idealla. Työntekijät reflektoivat kokemustaan kirjallisesti, joiden pohjalta menetelmien toimivuutta ja nuoren kohtaamista analysoitiin. Työssä arviointi ja konkreettinen toiminta vuorottelivat keskenään. Elämäntarinamenetelmien kautta haettiin yhdessä nuoren kanssa uusia tulokulmia jo elettyyn elämään ja pohdittiin vaihtoehtoisia tarinoita tulevaisuuteen.
Valitut elämäntarinamenetelmät tukivat ja rakensivat suhdetta nuoreen entisestään. Tärkeäksi asiaksi menetelmien käytössä nousi yhteisesti jaettu kokemus työntekijän ja nuoren kesken. Elämäntarinamenetelmät voivat tuottaa välillisiä terapeuttisia vaikutuksia, nuoren kommunikaatio itsen ja toisten kanssa voi parantua ja näin mahdollisuus hyvinvoinnin kokemiseen parantuu. Nuoren identiteetin selkiytyessä hän on valmis itsenäiseen elämään.
Menetelmät lisäsivät tulosten perusteella työn laadukkuutta, toivat jälkihuoltotyöhön struktuuria sekä syvensivät jaettua kohtaamista. Kehittämistyössä oli kuitenkin haasteita, joita työntekijöiden kiire, nopea kokeilun tahti ja nuorten sitoutuminen työskentelyyn toivat. Elämäntarinamenetelmämallin työstäminen jatkuu opinnäytetyön tuloksien perusteella osaksi jälkihuoltotyötä. Työntekijöille menetelmät antavat uuden työvälineen ja malli on siirrettävissä myös muihin työyksiköihin. UOMAn työntekijät voivat kokea olevansa etuoikeutettuja, että nuori rohkeni kertomaan ja jakamaan omaa elämäntarinansa.