Epäasiallista kohtelua vai esimiehen työnjohto-oikeutta?
Martinkauppi, Anu (2018)
Martinkauppi, Anu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111717357
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111717357
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli käsitellä häirintää ja epäasiallista kohtelua työyhteisössä. Tavoitteena oli myös nostaa esille kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun toteennäyttämisen vaikeus. Työstä rajattiin pois seksuaalinen häirintä sen saaman suuremman yhteiskunnallisen huomion vuoksi.
Tutkimus käsitteli sitä, milloin työpaikkakiusaaminen täyttää henkisen työturvallisuuden vaarantumisen merkit ja milloin esimiehen on siihen reagoitava. Vastaavasti tuotiin esiin se, milloin toiminta kuuluu esimiehen työnjohdollisten käskyjen ja jopa velvollisuuden piiriin eikä ole kiellettyä. Tutkimuksen tavoite oli myös ratkaisukeskeinen: tarkoituksena oli saada kiusattu henkilö huomaamaan epäasiallinen kohtelu mahdollisimman varhain ja antaa hänelle keinoja häirinnän ja kiusaamisen tunnistamiseen sekä ohjeita niiden jatkoselvittelyyn ja ratkaisuun työyhteisössä ja sen ulkopuolella.
Työssä saatiin selville, että kiusaamisella on monia eri muotoja. Kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät silloin, kun se on toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista. Sen tulee myös aiheuttaa kiusatulle puolustuskyvytön asema ja syrjityksi tulemisen tunne. Kun kiusaaminen on jatkuvaa se vaikuttaa kiusatun terveyteen ja ilmenee ahdistuksena ja masennuksena. Huono työilmapiiri altistaa henkiselle sairastumiselle ja vaikuttaa siten myös kansantalouden tuottavuutta heikentävästi.
Työssä selvitettiin voimassa olevaa työoikeuden lainsäädäntöä tutkimalla häirintään ja epäasialliseen kohteluun liittyvää oikeuden sisältöä. Lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla ei ollut mahdollista antaa selkeää määritelmää häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta, vaan kiusaamisen todentaminen jäi tapauskohtaisesti ratkaistavaksi. Oikeudellisetkin asiantuntijat olivat epävarmoja riittävän näytön kulloisestakin tarpeesta. Kiusaamisen toteennäyttäminen osoittautui tämänkin vuoksi vaikeaksi. Tutkimuksessa selvisi, että kiusaaminen on hyvin yleistä monilla suomalaisilla työpaikoilla. Siitä uskalletaan nykyään ilmoittaa useammin työyhteisössä, mutta tutkintapyyntöjen tekeminen poliisille on edelleenkin vähäistä.
Tutkimus käsitteli sitä, milloin työpaikkakiusaaminen täyttää henkisen työturvallisuuden vaarantumisen merkit ja milloin esimiehen on siihen reagoitava. Vastaavasti tuotiin esiin se, milloin toiminta kuuluu esimiehen työnjohdollisten käskyjen ja jopa velvollisuuden piiriin eikä ole kiellettyä. Tutkimuksen tavoite oli myös ratkaisukeskeinen: tarkoituksena oli saada kiusattu henkilö huomaamaan epäasiallinen kohtelu mahdollisimman varhain ja antaa hänelle keinoja häirinnän ja kiusaamisen tunnistamiseen sekä ohjeita niiden jatkoselvittelyyn ja ratkaisuun työyhteisössä ja sen ulkopuolella.
Työssä saatiin selville, että kiusaamisella on monia eri muotoja. Kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät silloin, kun se on toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista. Sen tulee myös aiheuttaa kiusatulle puolustuskyvytön asema ja syrjityksi tulemisen tunne. Kun kiusaaminen on jatkuvaa se vaikuttaa kiusatun terveyteen ja ilmenee ahdistuksena ja masennuksena. Huono työilmapiiri altistaa henkiselle sairastumiselle ja vaikuttaa siten myös kansantalouden tuottavuutta heikentävästi.
Työssä selvitettiin voimassa olevaa työoikeuden lainsäädäntöä tutkimalla häirintään ja epäasialliseen kohteluun liittyvää oikeuden sisältöä. Lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla ei ollut mahdollista antaa selkeää määritelmää häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta, vaan kiusaamisen todentaminen jäi tapauskohtaisesti ratkaistavaksi. Oikeudellisetkin asiantuntijat olivat epävarmoja riittävän näytön kulloisestakin tarpeesta. Kiusaamisen toteennäyttäminen osoittautui tämänkin vuoksi vaikeaksi. Tutkimuksessa selvisi, että kiusaaminen on hyvin yleistä monilla suomalaisilla työpaikoilla. Siitä uskalletaan nykyään ilmoittaa useammin työyhteisössä, mutta tutkintapyyntöjen tekeminen poliisille on edelleenkin vähäistä.