Omaishoitajan kokema tuen tarve omaishoidon päätyttyä
Oravainen, Niina (2018)
Oravainen, Niina
Centria-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110616744
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110616744
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea omaishoitaja tarvitsee, kun hoidettava kuolee ja omaishoito päättyy. Tavoitteena oli kyselytutkimuksen avulla tuottaa sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää omaishoitajien tukemisessa omaishoidon päättyessä. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin Lestijokilaaksossa toimineille omaishoitajille lähetetyn kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeita lähetettiin neljätoista kappaletta ja vastauksia saatiin kahdeksan kappaletta. Kysely toteutettiin huhtikuussa 2018. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Sisällönanalyysissä yhdistäväksi tekijäksi muodostui tutkimuskysymyksen mukainen kysymys, millaista tukea omaishoitajat kokevat tarvitsevansa omaishoidon päättyessä. Yläluokkia muodostui neljä kappaletta: läheisiltä saatu tuki, hengellinen tuki, julkiselta puolelta saatu tuki sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tärkein tukimuoto oli läheisiltä saatu tuki, jota omaishoitajat olivat saaneet lähes jokainen ja läheisten tuki oltiin koettu riittäväksi. Osa vastanneista olisi kaivannut tukea omaishoidon ohjaajilta sekä hoidettavan vielä eläessä että kuoleman jälkeen. Toinen tärkeä tukimuoto oli mahdollisuus pitää itsestään huolta. Omaishoidon ohjaajien tulisi tarjota tietoa esimerkiksi Omaishoitajaliiton toiminnasta jo siinä vaiheessa, kun sopimus omaishoitajuudesta tehdään. Myös muita alueella toimivia tuen tarjoajia olisi hyvä tuoda aktiivisesti esille jo omaishoidon alkuvaiheessa, jotta tuen piiriin hakeutuminen olisi omaishoidon päättyessä helpompaa.
Sisällönanalyysissä yhdistäväksi tekijäksi muodostui tutkimuskysymyksen mukainen kysymys, millaista tukea omaishoitajat kokevat tarvitsevansa omaishoidon päättyessä. Yläluokkia muodostui neljä kappaletta: läheisiltä saatu tuki, hengellinen tuki, julkiselta puolelta saatu tuki sekä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tärkein tukimuoto oli läheisiltä saatu tuki, jota omaishoitajat olivat saaneet lähes jokainen ja läheisten tuki oltiin koettu riittäväksi. Osa vastanneista olisi kaivannut tukea omaishoidon ohjaajilta sekä hoidettavan vielä eläessä että kuoleman jälkeen. Toinen tärkeä tukimuoto oli mahdollisuus pitää itsestään huolta. Omaishoidon ohjaajien tulisi tarjota tietoa esimerkiksi Omaishoitajaliiton toiminnasta jo siinä vaiheessa, kun sopimus omaishoitajuudesta tehdään. Myös muita alueella toimivia tuen tarjoajia olisi hyvä tuoda aktiivisesti esille jo omaishoidon alkuvaiheessa, jotta tuen piiriin hakeutuminen olisi omaishoidon päättyessä helpompaa.