Työmaan perehdytyskäytäntöjen kehittäminen
Reinilä, Ilpo (2018)
Reinilä, Ilpo
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018092615433
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018092615433
Tiivistelmä
Työn aiheena oli työmaan perehdytyskäytäntöjen kehittäminen Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staran työmailla. Staran omien työntekijöiden työsuhteen alussa tehtävä perehdyttäminen ei kuulunut tutkimusalueeseen vaan kohteena oli nimenomaan uuden ammattityöläisen kertaluontoinen ja työmaakohtainen perehdyttäminen. Perehdytyskäytäntöjä tutkittiin Staran rakentamistekniikan osastoilla KRN ja RAP sekä kaupunkitekniikan rakentamisen osastoilla RAK1, RAK2 ja RAK3. Työn tavoitteena oli kehittää ja yhdenmukaistaa perehdytyskäytäntöjä edellä mainittujen osastojen työmailla.
Tutkimus aloitettiin joulukuussa 2017 haastattelemalla henkilökohtaisesti työnjohtajia kaikilta osastoilta. Haastattelujen perusteella luotiin kysely, joka lähetettiin kaikille työnjohtajille helmikuussa 2018. Vastauksia saatiin 34 työnjohtajalta ja niiden avulla selvitettiin Staran perehdytyskäytäntöjen nykytila.
Haastattelujen ja sähköisen kyselyn perusteella kävi ilmi, että perehdytyskäytännöissä on varsin suuria eroja eri osastojen ja työmaiden välillä. Työmaiden koko sekä luonne poikkeavat toisistaan, ja kaikille työmaille soveltuvan järjestelmän kehittäminen on haasteellista. Työn johtopäätös on, että perehdytysprosessia voidaan parhaiten parantaa kehittämällä ajankäyttöä, jakamalla perehdytysvastuuta nokkamiehille sekä ottamalla käyttöön sähköinen perehdytysjärjestelmä.
Tutkimus aloitettiin joulukuussa 2017 haastattelemalla henkilökohtaisesti työnjohtajia kaikilta osastoilta. Haastattelujen perusteella luotiin kysely, joka lähetettiin kaikille työnjohtajille helmikuussa 2018. Vastauksia saatiin 34 työnjohtajalta ja niiden avulla selvitettiin Staran perehdytyskäytäntöjen nykytila.
Haastattelujen ja sähköisen kyselyn perusteella kävi ilmi, että perehdytyskäytännöissä on varsin suuria eroja eri osastojen ja työmaiden välillä. Työmaiden koko sekä luonne poikkeavat toisistaan, ja kaikille työmaille soveltuvan järjestelmän kehittäminen on haasteellista. Työn johtopäätös on, että perehdytysprosessia voidaan parhaiten parantaa kehittämällä ajankäyttöä, jakamalla perehdytysvastuuta nokkamiehille sekä ottamalla käyttöön sähköinen perehdytysjärjestelmä.