Struviitin saostus virtsasta, lietelannasta ja rejektivedestä
Peltonen, Laura (2018)
Peltonen, Laura
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061113506
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061113506
Tiivistelmä
Struviitti on fosfaattimineraali, jota voidaan käyttää lannoitteena väkilannoitteiden tapaan. Struviittia voidaan saostaa erilaisista jätevesistä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää struviitin saostusprosessin optimaalinen magnesiumin ja fosforin moolisuhde ja sekoitusaika. Tutkittavina syötteinä käytettiin virtsaa, separoitua lietelantaa sekä biokaasutuksen rejektivettä. Työn tarkoituksena oli selvittää, mikä tutkituista syötteistä on optimaalisin struviitin saostukseen sekä mitä hyötyjä saostuksesta on.
Opinnäytetyön tilaajana toimi Energian ja ravinteiden kierrätyksen uudet mahdollisuudet vesihuollossa (KEHÄ) -hanke. Hankkeessa ovat mukana Hämeen ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto, Laurea-ammattikorkeakoulu, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. ja Suomen ympäristöopisto.
Työ koostuu koesuunnitelmasta sekä saostuskokeista. Koesuunnitelma laadittiin oletuksilla kirjallisuustutkimuksen pohjalta. Virtsan optimaaliseksi moolisuhteeksi oletettiin 1:1 ja sekoitusajaksi 10 minuuttia. Lietelannan optimaalinen moolisuhde on 1,5:1 ja rejektiveden 1,3:1. Kummallakin optimaalisen sekoitusajan oletettiin olevan 30 minuuttia.
Saostuskokeita tehtiin jokaisella syötteellä yksi. Kokeet toistettiin kerran. Kokeissa käytettiin Tampereen ammattikorkeakoululta lainassa ollutta saostuslaitteistoa. Magnesiumlisänä käytettiin magnesiumkloridia. Optimaalisimmaksi syötteeksi valikoitui virtsa. Virtsasta poistui fosforia saostuksen aikana keskimäärin 97,3 %. Struviittia saostui noin 20–35 g jokaisesta koe-erästä. Rejektivedestä fosforia poistui keskimäärin 21,6 %. Struviittia ei saostunut. Separoitu lietelanta oli niin kiintoainepitoista, että onnistunutta saostusta ei pystytty tekemään.
Opinnäytetyön tilaajana toimi Energian ja ravinteiden kierrätyksen uudet mahdollisuudet vesihuollossa (KEHÄ) -hanke. Hankkeessa ovat mukana Hämeen ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto, Laurea-ammattikorkeakoulu, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. ja Suomen ympäristöopisto.
Työ koostuu koesuunnitelmasta sekä saostuskokeista. Koesuunnitelma laadittiin oletuksilla kirjallisuustutkimuksen pohjalta. Virtsan optimaaliseksi moolisuhteeksi oletettiin 1:1 ja sekoitusajaksi 10 minuuttia. Lietelannan optimaalinen moolisuhde on 1,5:1 ja rejektiveden 1,3:1. Kummallakin optimaalisen sekoitusajan oletettiin olevan 30 minuuttia.
Saostuskokeita tehtiin jokaisella syötteellä yksi. Kokeet toistettiin kerran. Kokeissa käytettiin Tampereen ammattikorkeakoululta lainassa ollutta saostuslaitteistoa. Magnesiumlisänä käytettiin magnesiumkloridia. Optimaalisimmaksi syötteeksi valikoitui virtsa. Virtsasta poistui fosforia saostuksen aikana keskimäärin 97,3 %. Struviittia saostui noin 20–35 g jokaisesta koe-erästä. Rejektivedestä fosforia poistui keskimäärin 21,6 %. Struviittia ei saostunut. Separoitu lietelanta oli niin kiintoainepitoista, että onnistunutta saostusta ei pystytty tekemään.