Mihin rahat katoavat? : Kvalitatiivinen tutkimus rahanpesun vastaisesta työstä suomalaisissa pankeissa
Tuuli, Iida (2018)
Tuuli, Iida
Yrkeshögskolan Arcada
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810767
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810767
Tiivistelmä
Rahanpesulla tarkoitetaan laittomasti ansaittujen varojen alkuperän häivyttämistä rikoksen oikeudellisten seurauksien välttämiseksi. Rahanpesu on ollut 1980-luvulta lähtien priorisoitu aihe niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, mikä on heijastunut muun muassa rahanpesun sääntelyyn. Esimerkiksi FATF:n 40 suositusta on tunnustettu kansainvälisiksi rahanpesun ja terrorismin vastaisiksi standardeiksi ja EU on hyväksynyt neljä rahanpesudirektiiviä. 3.7.2017 voimaan astunut laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä perustuu EU:n neljänteen rahanpesudirektiiviin ja ohjaa pääpiirteittäin pankkien ja muiden finanssialan toimijoiden työtä rahanpesua vastaan Suomessa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia mitä rahanpesua on ja minkälaisia menetelmiä pankeilla on rahanpesun estämiseksi. Tutkimuksessa käsiteltiin sitä, miten lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset vaikuttavat pankkien työhön, miten pankit käsittelevät rahanpesun riskejä sekä miten lainsäädäntöä voidaan parantaa rahanpesun estämiseksi. Tutkimuksen empiirinen materiaali kerättiin haastatteluiden kautta, ja tutkimuksessa haastateltiin viittä eri juristia Handelsbankenista, Osuuspankista, Skandinaviska Enskilda Bankenista, Finanssiala ry:stä ja valtiovarainministeriöstä. Tutkimuksen toissijainen aineisto koostuu muun muassa viranomaisten julkaisuista ja muista julkaisuista, jotka liittyvät suoraan aiheeseen. Tutkimuksessa käytettiin myös paljon lakitekstejä, sillä rahanpesun vastainen työ perustuu pitkälti lain antamiin velvoitteisiin.
Tutkimus osoitti, että riskiperusteinen lähestymistapa helpottaa resurssien kohdentamista ja lisää joustavuutta, mutta riskiperusteinen lähestymistapa ei estä kaikkia riskejä. Tutkimus osoitti, että riskiarvio koettiin tärkeäksi rahanpesun riskien tunnistamiseksi. Tutkimuksen haastatteluista kävi myös ilmi, että asiakkaan tunteminen on tärkeää, sillä muutokset asiakkaan käyttäytymisessä voivat indikoida rahanpesua. Toisaalta palveluiden normaalia käyttöä on hankala määritellä. Pankkien rahanpesuilmoitusten määrät ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina, mutta tutkimuksen haastateltavat kokivat ilmoitusten laadun olevan määrää tärkeämpi. Tutkimus osoitti myös, että jokainen rahanpesuilmoitus on pankkisalaisuuden ja yksityisyyden loukkaus, minkä takia turhia ilmoituksia ei tule tehdä. Niin kansallista kuin ylikansallista rahanpesun lainsäädäntöä on 1980 -luvulta lähtien muutettu useaan kertaan ja tutkimus osoitti, että lainsäädäntö on ilmoitusvelvollisten näkökulmasta tulkinnanvarainen ja, että selkeämmille soveltamisohjeille on tarvetta. Toisaalta tutkimuksesta tuli myös ilmi, että lainsäädäntöä on muutettu viime vuosina nopealla aikataululla ilman kunnollisia perusteluita ja ilman edellisestä lainsäädännöstä saatua näyttöä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia mitä rahanpesua on ja minkälaisia menetelmiä pankeilla on rahanpesun estämiseksi. Tutkimuksessa käsiteltiin sitä, miten lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset vaikuttavat pankkien työhön, miten pankit käsittelevät rahanpesun riskejä sekä miten lainsäädäntöä voidaan parantaa rahanpesun estämiseksi. Tutkimuksen empiirinen materiaali kerättiin haastatteluiden kautta, ja tutkimuksessa haastateltiin viittä eri juristia Handelsbankenista, Osuuspankista, Skandinaviska Enskilda Bankenista, Finanssiala ry:stä ja valtiovarainministeriöstä. Tutkimuksen toissijainen aineisto koostuu muun muassa viranomaisten julkaisuista ja muista julkaisuista, jotka liittyvät suoraan aiheeseen. Tutkimuksessa käytettiin myös paljon lakitekstejä, sillä rahanpesun vastainen työ perustuu pitkälti lain antamiin velvoitteisiin.
Tutkimus osoitti, että riskiperusteinen lähestymistapa helpottaa resurssien kohdentamista ja lisää joustavuutta, mutta riskiperusteinen lähestymistapa ei estä kaikkia riskejä. Tutkimus osoitti, että riskiarvio koettiin tärkeäksi rahanpesun riskien tunnistamiseksi. Tutkimuksen haastatteluista kävi myös ilmi, että asiakkaan tunteminen on tärkeää, sillä muutokset asiakkaan käyttäytymisessä voivat indikoida rahanpesua. Toisaalta palveluiden normaalia käyttöä on hankala määritellä. Pankkien rahanpesuilmoitusten määrät ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina, mutta tutkimuksen haastateltavat kokivat ilmoitusten laadun olevan määrää tärkeämpi. Tutkimus osoitti myös, että jokainen rahanpesuilmoitus on pankkisalaisuuden ja yksityisyyden loukkaus, minkä takia turhia ilmoituksia ei tule tehdä. Niin kansallista kuin ylikansallista rahanpesun lainsäädäntöä on 1980 -luvulta lähtien muutettu useaan kertaan ja tutkimus osoitti, että lainsäädäntö on ilmoitusvelvollisten näkökulmasta tulkinnanvarainen ja, että selkeämmille soveltamisohjeille on tarvetta. Toisaalta tutkimuksesta tuli myös ilmi, että lainsäädäntöä on muutettu viime vuosina nopealla aikataululla ilman kunnollisia perusteluita ja ilman edellisestä lainsäädännöstä saatua näyttöä.