Yhteisöllisyyden näkyvyys ja merkitys Vantaan kaupungin asunnottomien päihdekuntoutujien etätuettujen tukitalojen arjessa
Savolainen, Matilda (2017)
Savolainen, Matilda
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121621627
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121621627
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten yhteisöllisyys näkyy Vantaan kaupungin asunnottomille päihdekuntoutujille suunnatuissa etätuetuissa tukitaloissa ja mikä sen koettu merkitys tukitalojen asukkaille on. Opinnäyteyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa ja olen tästä tutkimusraportista jättänyt yksikön nimen mainitsematta tutkimukseen osallistuvien anonymiteetin suojaksi. Tukitalojen yhteisöllisyyttä ei ole tutkittu aikaisemmin ja sen havainnointi on jäänyt vähäiseksi. Vantaan kaupungilta tuli siis toive, että selvittäisin asukkaiden näkökulmasta miten he näkevät tukitalojen yhteisöllisyyden ja onko sillä merkitystä esimerkiksi päihteettömyyteen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Teoreettisessa viitekehyksessä olen avannut yhteisön, yhteisöllisyyden, yksinäisyyden, vertaistuen, asunnottomuuden sekä asumispalveluiden käsitteitä ja merkitystä esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden vaikutusta ihmisen terveydelliseen tilaan. Laadullisista tutkimusmenetelmistä hyödynsin aineiston keruussa teemahaastattelua. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita, joita oli yhteensä kuusi kolmesta eri tukitalosta, kaksi kustakin tukitalosta. Haastattelut antoivat mahdollisuuden tuoda tukitalojen asukkaiden ääni kuuluviin.
Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina olivat yhteisöllisyyden näkyminen yhdessä tekemisen kautta sekä ”kemioiden kohtaamisena” mutta yhteisöllisyydellä ei koettu olevan suurta merkitystä. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin se, että ei tarvinnut olla yksin ja samankaltaisten elämäntilanteiden koettiin tukevan omaa päihteettömyyttä. Myös vertaistuki nousi tärkeänä teeman haastatteluista, mutta sitä haettiin lähinnä tukitalojen ulkopuolelta. Tukitalojen toiminnan kehittämiseksi ehdotankin säännöllistä yhteistä toimintaa asukkaiden kanssa, joka voisi olla esimerkiksi asukkaista itsestään lähtevää, sekä asukkaiden ottamista mukaan tukitalojen toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Nämä voisivat yhdessä vahvistaa koettua yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta tukea asukkaiden kuntoutumista.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Teoreettisessa viitekehyksessä olen avannut yhteisön, yhteisöllisyyden, yksinäisyyden, vertaistuen, asunnottomuuden sekä asumispalveluiden käsitteitä ja merkitystä esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden vaikutusta ihmisen terveydelliseen tilaan. Laadullisista tutkimusmenetelmistä hyödynsin aineiston keruussa teemahaastattelua. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita, joita oli yhteensä kuusi kolmesta eri tukitalosta, kaksi kustakin tukitalosta. Haastattelut antoivat mahdollisuuden tuoda tukitalojen asukkaiden ääni kuuluviin.
Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina olivat yhteisöllisyyden näkyminen yhdessä tekemisen kautta sekä ”kemioiden kohtaamisena” mutta yhteisöllisyydellä ei koettu olevan suurta merkitystä. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin se, että ei tarvinnut olla yksin ja samankaltaisten elämäntilanteiden koettiin tukevan omaa päihteettömyyttä. Myös vertaistuki nousi tärkeänä teeman haastatteluista, mutta sitä haettiin lähinnä tukitalojen ulkopuolelta. Tukitalojen toiminnan kehittämiseksi ehdotankin säännöllistä yhteistä toimintaa asukkaiden kanssa, joka voisi olla esimerkiksi asukkaista itsestään lähtevää, sekä asukkaiden ottamista mukaan tukitalojen toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Nämä voisivat yhdessä vahvistaa koettua yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta tukea asukkaiden kuntoutumista.