Lomaa sijaisvanhemmuudesta? : sijaisvanhempien ja perhelomittajien kokemuksia lastensuojelun perhelomituksesta
Mononen, Eeva (2017)
Mononen, Eeva
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705097235
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705097235
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sijaisvanhempien ja perhelomittajien kokemuksia lastensuojelun perhelomituksesta ja sen kehittämistarpeista. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saadun tiedon avulla voitaisiin kehittää lastensuojelun perhelomitusta sekä muita lomamalleja sijaisvanhempien vapaan mahdollistamiseksi ja sijaisvanhemmuuden tukemiseksi.
Tutkimus kohdistui yhteen yksityiseen palveluntuottajaan, joka käyttää perhelomitusta sijaisvanhempien vapaan mahdollistamiseksi. Tutkimukseen osallistui seitsemän sijaisvanhempaa ja kolme perhelomittajaa eri puolilta Suomea. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Sijaisvanhempien haastattelut toteutettiin asynkronisesti sähköpostin välityksellä ja perhelomittajien haastattelut toteutettiin kasvotusten. Haastatteluaineistot analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Sijaisvanhempien tutkimustulokset osoittivat, että yksi merkittävistä perhehoidon tukimuodoista on sijaisvanhempien vapaan mahdollistaminen joko perhelomitusta tai muita lomamalleja hyödyntäen. Lastensuojelun perhelomitusmallissa sijaisvanhemmat lähtivät lomalle kodin ulkopuolelle perhelomittajan saapuessa kotiin hoitamaan sijoitettuja ja biologisia lapsia. Sijaisvanhemmat kokivat perhelomituksen hyvänä lomamallina lasten etua ajatellen, mutta sen rinnalle toivottiin lomaperhettä, jotta sijaisvanhemmat voisivat joskus viettää loman kotona. Lomien lisäksi perhelomitus koettiin merkittävänä tukimuotona myös niissä tilanteissa, kun sijaisvanhempien piti hoitaa sijoitettuihin lapsiin liittyviä asioita, mutta perheen oma tukiverkko ei ollut hyödynnettävissä.
Perhelomittajien tutkimustuloksissa perhelomittajan toimenkuvaan kuului ensisijaisesti lapsista huolehtiminen ja sen jälkeen kodinhoidolliset tehtävät ja lemmikeistä huolehtiminen. Perhelomittajat saivat tukea työhönsä sijaisvanhemmilta, sosiaalityöntekijöiltä, toisilta perhelomittajilta ja työnohjaajalta. Erityisesti hyvä perehdytys sijaisperheisiin ja perhelomitusjaksojen purkaminen työyhteisön kesken koettiin merkittävinä asioina työssä jaksamisen kannalta. Perhelomittajan asiantuntijuudeksi koettiin sijoitettujen lasten toiminnan ja käyttäytymisen tunteminen.
Tutkimus kohdistui yhteen yksityiseen palveluntuottajaan, joka käyttää perhelomitusta sijaisvanhempien vapaan mahdollistamiseksi. Tutkimukseen osallistui seitsemän sijaisvanhempaa ja kolme perhelomittajaa eri puolilta Suomea. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Sijaisvanhempien haastattelut toteutettiin asynkronisesti sähköpostin välityksellä ja perhelomittajien haastattelut toteutettiin kasvotusten. Haastatteluaineistot analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Sijaisvanhempien tutkimustulokset osoittivat, että yksi merkittävistä perhehoidon tukimuodoista on sijaisvanhempien vapaan mahdollistaminen joko perhelomitusta tai muita lomamalleja hyödyntäen. Lastensuojelun perhelomitusmallissa sijaisvanhemmat lähtivät lomalle kodin ulkopuolelle perhelomittajan saapuessa kotiin hoitamaan sijoitettuja ja biologisia lapsia. Sijaisvanhemmat kokivat perhelomituksen hyvänä lomamallina lasten etua ajatellen, mutta sen rinnalle toivottiin lomaperhettä, jotta sijaisvanhemmat voisivat joskus viettää loman kotona. Lomien lisäksi perhelomitus koettiin merkittävänä tukimuotona myös niissä tilanteissa, kun sijaisvanhempien piti hoitaa sijoitettuihin lapsiin liittyviä asioita, mutta perheen oma tukiverkko ei ollut hyödynnettävissä.
Perhelomittajien tutkimustuloksissa perhelomittajan toimenkuvaan kuului ensisijaisesti lapsista huolehtiminen ja sen jälkeen kodinhoidolliset tehtävät ja lemmikeistä huolehtiminen. Perhelomittajat saivat tukea työhönsä sijaisvanhemmilta, sosiaalityöntekijöiltä, toisilta perhelomittajilta ja työnohjaajalta. Erityisesti hyvä perehdytys sijaisperheisiin ja perhelomitusjaksojen purkaminen työyhteisön kesken koettiin merkittävinä asioina työssä jaksamisen kannalta. Perhelomittajan asiantuntijuudeksi koettiin sijoitettujen lasten toiminnan ja käyttäytymisen tunteminen.