Metsäalan ammattilaisten näkemys luonnonhoitokeinojen käytännön ongelmista ja ratkaisuista
Elo, Laura (2017)
Elo, Laura
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703243668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703243668
Tiivistelmä
Maa- ja Metsätalousministeriön rahoittama Monimetsä–hanke etsii ratkaisuja luonnonhoidon parantamiseen. Vuonna 2016 alkaneessa kolmevuotisessa hankkeessa kartoitetaan niitä luonnonhoidon keinoja jotka eivät ole juurtuneet käytäntöön, tehdään kehittämiskokeiluja luonnonhoidon tason parantamiseksi ja viedään käytäntöön hyväksi havaittuja luonnonhoidon keinoja.
Tämä opinnäytetyö on osa hankkeen ensimmäisen osan luonnonhoitoselvitystä, jossa etsittiin niitä luonnonhoidon keinoja, jotka eivät ole käytäntöön juurtuneita sekä niitä keinoja, joilla koettiin olevan merkitystä luonnonhoidollisesti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli puhelinhaastattelujen avulla kerätä metsä- ja ympäristöalan ammattilaisilta kokemuspohjaista tietoa luonnonhoidon keinojen käytännön ongelmista ja ratkaisuista. Puhelinhaastatteluja edelsi nettikysely, jonka täyttivät myös hankkeen työpajoihin osallistuneet henkilöt.
Nettikyselyn luonnonhoitokeinojen listasta valikoitui selkeä enemmistö, joissa vastaajat näkivät mahdollisuuden luonnonhoidon tason paranemiseen. Keinoja yhdistävät tekijät olivat niiden vähäiset lisäkustannukset sekä toteutuksen helppous työohjeita muuttamalla. Tällaisia keinoja olivat muun muassa tämä eniten vastauksia saanut keino: ”raivauksissa ja harvennuksissa jätetään riistatiheikköjä ja muita kohtia, joiden pienpuustoa ei poisteta”.
Haastatteluiden tuloksia hyödynnettiin hankkeen seuraavan osan, kehittämiskokeilujen, suunnittelussa. Kehittämiskokeiluissa luonnonhoidon keinoja testataan muun muassa vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja laajamittaiseen käytäntöön ottamisen osalta.
Tämä opinnäytetyö on osa hankkeen ensimmäisen osan luonnonhoitoselvitystä, jossa etsittiin niitä luonnonhoidon keinoja, jotka eivät ole käytäntöön juurtuneita sekä niitä keinoja, joilla koettiin olevan merkitystä luonnonhoidollisesti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli puhelinhaastattelujen avulla kerätä metsä- ja ympäristöalan ammattilaisilta kokemuspohjaista tietoa luonnonhoidon keinojen käytännön ongelmista ja ratkaisuista. Puhelinhaastatteluja edelsi nettikysely, jonka täyttivät myös hankkeen työpajoihin osallistuneet henkilöt.
Nettikyselyn luonnonhoitokeinojen listasta valikoitui selkeä enemmistö, joissa vastaajat näkivät mahdollisuuden luonnonhoidon tason paranemiseen. Keinoja yhdistävät tekijät olivat niiden vähäiset lisäkustannukset sekä toteutuksen helppous työohjeita muuttamalla. Tällaisia keinoja olivat muun muassa tämä eniten vastauksia saanut keino: ”raivauksissa ja harvennuksissa jätetään riistatiheikköjä ja muita kohtia, joiden pienpuustoa ei poisteta”.
Haastatteluiden tuloksia hyödynnettiin hankkeen seuraavan osan, kehittämiskokeilujen, suunnittelussa. Kehittämiskokeiluissa luonnonhoidon keinoja testataan muun muassa vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja laajamittaiseen käytäntöön ottamisen osalta.