Toiminnallisia harjoitteita lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen fyysisen toimintakyvyn edistämiseksi : Tukea kotihoidon ammattilaisille Jyväskylän alueella
Junikka, Reetta; Honkanen, Laura (2016)
Junikka, Reetta
Honkanen, Laura
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112817899
Tiivistelmä
Vuosien 1996-2008 aikana Suomessa tapahtui keskimäärin 7 000 lonkkamurtumaa vuodessa. Lonkkamurtuma lisää toimintakyvyn heikkenemisen riskiä, johtaa elämänlaadun heikkenemiseen ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Lonkkamurtumaleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa asiakkaan toimintakyky mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, että hän voi jatkaa elämäänsä omassa kodissaan. Sosiaali- ja terveyssektorin palveluita uudistetaan, ja käynnissä on useita eri kehittämishankkeita ja interventioita koskien kotikuntoutusta.
Tarkoituksena oli tukea ja ohjata kotihoidon henkilökuntaa työssään edistämään asiakkaan fyysistä toimintakykyä lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen. Tavoitteena oli luoda kotihoidon ammattilaisten käyttöön tukipaketti, joka sisältää päivittäisissä toiminnoissa toteutettavia harjoitteita asiakkaalle lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen. Aineistoa kerättiin kirjallisuuskatsauksen avulla, ja asiantuntijahaastatteluita käytettiin tukemaan tietoa. Saadut tulokset analysoitiin ja tulosten perusteella tehtiin johtopäätökset.
Aineiston avulla selvisi, että lonkkamurtumat luokitellaan reisiluun kaulan murtumiin, trokanteerisiin murtumiin sekä subtrokanteerisiin murtumiin. Lonkkamurtumat hoidetaan joko operatiivisesti tai konservatiivisesti. Operatiivisen hoidon menetelmät ovat osteosynteesi, puoli- ja kokoproteesi, DHS eli liukuruuvi-levy-yhdistelmä, gammanaula ja pitkä ydinnaula. Aineiston myötä tehtiin johtopäätös, että on olemassa useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa lonkamurtumaleikkauksen jälkeiseen fyysiseen toimintakykyyn edistävästi tai heikentävästi, ja että kotihoidon henkilökunta voi omassa työssään edistää asiakkaan fyysistä toimintakykyä lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen tukemalla asiakkaan omaa aktiivisuutta ja osallistumista päivittäisissä toiminnoissa.
Tarkoituksena oli tukea ja ohjata kotihoidon henkilökuntaa työssään edistämään asiakkaan fyysistä toimintakykyä lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen. Tavoitteena oli luoda kotihoidon ammattilaisten käyttöön tukipaketti, joka sisältää päivittäisissä toiminnoissa toteutettavia harjoitteita asiakkaalle lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen. Aineistoa kerättiin kirjallisuuskatsauksen avulla, ja asiantuntijahaastatteluita käytettiin tukemaan tietoa. Saadut tulokset analysoitiin ja tulosten perusteella tehtiin johtopäätökset.
Aineiston avulla selvisi, että lonkkamurtumat luokitellaan reisiluun kaulan murtumiin, trokanteerisiin murtumiin sekä subtrokanteerisiin murtumiin. Lonkkamurtumat hoidetaan joko operatiivisesti tai konservatiivisesti. Operatiivisen hoidon menetelmät ovat osteosynteesi, puoli- ja kokoproteesi, DHS eli liukuruuvi-levy-yhdistelmä, gammanaula ja pitkä ydinnaula. Aineiston myötä tehtiin johtopäätös, että on olemassa useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa lonkamurtumaleikkauksen jälkeiseen fyysiseen toimintakykyyn edistävästi tai heikentävästi, ja että kotihoidon henkilökunta voi omassa työssään edistää asiakkaan fyysistä toimintakykyä lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen tukemalla asiakkaan omaa aktiivisuutta ja osallistumista päivittäisissä toiminnoissa.