Iloa nuotin vierestä : Mitä tehdä kun pikku pianisti ei keskity tuntiin?
Linjama, Maleena (2015)
Linjama, Maleena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016100414822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016100414822
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään aloittelevan 6-8-vuotiaan pianon yksityisoppilaan opetuksessa vastaan tulevia ongelmatilanteita. Yleisin ongelmatilanne on, ettei oppilas temperamenttinsa, väsymystasonsa tai muun syyn takia keskity tuntiin. Opettajan vastuulla on suunnitella tunti niin, että pikkuoppilaan saa innostumaan tunnista ja olemaan aktiivisesti läsnä. Nykyajan lapsi on tottunut runsaasti virikkeitä sisältävään elämään, ja soittaminen kilpailee monien muiden harrastusten kanssa. Kysymys on siitä, miten soittotunnista saa yhtä mielenkiintoisen ja innostavan kuin esimerkiksi jalkapalloharjoituksista tai iPad-pelistä.
Yksi opinnäytetyön keskeisistä teemoista oli antaa vinkkejä siihen, mitä kaikkea muuta tunnilla voi tehdä kuin soittaa kappaleita nuotista. Tässä oman lukunsa saivat erilaiset pelit ja leikit sekä sävellys-, improvisaatio- ja rytmitehtävät. Näihin kerättiin ja keksittiin konkreettisia ohjeita ja esimerkkejä. Osa leikeistä auttoi nuottien opetteluun ja löytämiseen koskettimistolta. Improvisaatiotehtävien avulla oppilaat saivat rohkeasti ja luovasti kokeilla instrumentin eri mahdollisuuksia. Oppilaat pääsivät itse ideoimaan ja kehittämään musiikkitarinoita improvisaation kautta, ja tästä saadut positiiviset muutokset ilmenivät rohkeutena ja mielikuvituksen käytön lisääntymisenä soittotilanteessa. Rytmitehtävät, kuten tititointi, ja soitettaviin kappaleisiin sanojen keksiminen auttoivat metrisen puolen hahmottamisessa.
Työssä pureuduttiin myös ulkomusiikillisiin soittotunnin kulkuun vaikuttaviin tekijöihin, joita ovat esimerkiksi oppilaan tunneittain vaihteleva mieliala sekä pysyvät temperamenttipiirteet. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi oppilaan yleinen aktiivisuustaso. Korkean aktiivisuustason omaavat oppilaat vaativat taukoamatta tekemistä, mutta saavat innostuessaan paljon aikaan. Matalan aktiivisuustason oppilaat taas tarkastelevat asioita rauhallisesti ja vähän kerrallaan. Kummallekin ääripäälle ja oppilaille siltä väliltä tulee suunnitella energiatasoltaan ja ajankäytöltään sopiva tunti. Tällainen oppilaslähtöinen opetussuunnittelu todettiin työssä erittäin toimivaksi.
Kun työssä esiteltyjä leikkejä ja harjoituksia käytettiin, saatiin nopeampia oppimistuloksia, ja aktiivisemmatkin oppilaat saivat riittävästi tekemistä, jolloin he jaksoivat paremmin keskittyä tunteihin. Soittoon liittyvien kysymysten esittäminen tunnilla herätti oppilaat ajattelemaan itse ja sai näin heidän keskittymisensä suuntautumaan tunnilla käsiteltäviin asioihin paremmin kuin pelkkä opettajan luennointi aiheesta.
Työelämässä kannattaa siis suosia interaktiivista opetustyyliä ja sisällyttää soittotunteihin musiikkiaiheisia leikkejä. Näillä menetelmillä on selkeä vaikutus oppilaan soittoinnostuksen kasvuun ja ylläpitoon sekä sisäisen motivaation syntyyn. Lisäksi oppilas oppii helpommin nimeämään ja löytämään nuotit, soittamaan oikeat rytmit sekä tuottamaan musiikkia monipuolisesti.
Yksi opinnäytetyön keskeisistä teemoista oli antaa vinkkejä siihen, mitä kaikkea muuta tunnilla voi tehdä kuin soittaa kappaleita nuotista. Tässä oman lukunsa saivat erilaiset pelit ja leikit sekä sävellys-, improvisaatio- ja rytmitehtävät. Näihin kerättiin ja keksittiin konkreettisia ohjeita ja esimerkkejä. Osa leikeistä auttoi nuottien opetteluun ja löytämiseen koskettimistolta. Improvisaatiotehtävien avulla oppilaat saivat rohkeasti ja luovasti kokeilla instrumentin eri mahdollisuuksia. Oppilaat pääsivät itse ideoimaan ja kehittämään musiikkitarinoita improvisaation kautta, ja tästä saadut positiiviset muutokset ilmenivät rohkeutena ja mielikuvituksen käytön lisääntymisenä soittotilanteessa. Rytmitehtävät, kuten tititointi, ja soitettaviin kappaleisiin sanojen keksiminen auttoivat metrisen puolen hahmottamisessa.
Työssä pureuduttiin myös ulkomusiikillisiin soittotunnin kulkuun vaikuttaviin tekijöihin, joita ovat esimerkiksi oppilaan tunneittain vaihteleva mieliala sekä pysyvät temperamenttipiirteet. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi oppilaan yleinen aktiivisuustaso. Korkean aktiivisuustason omaavat oppilaat vaativat taukoamatta tekemistä, mutta saavat innostuessaan paljon aikaan. Matalan aktiivisuustason oppilaat taas tarkastelevat asioita rauhallisesti ja vähän kerrallaan. Kummallekin ääripäälle ja oppilaille siltä väliltä tulee suunnitella energiatasoltaan ja ajankäytöltään sopiva tunti. Tällainen oppilaslähtöinen opetussuunnittelu todettiin työssä erittäin toimivaksi.
Kun työssä esiteltyjä leikkejä ja harjoituksia käytettiin, saatiin nopeampia oppimistuloksia, ja aktiivisemmatkin oppilaat saivat riittävästi tekemistä, jolloin he jaksoivat paremmin keskittyä tunteihin. Soittoon liittyvien kysymysten esittäminen tunnilla herätti oppilaat ajattelemaan itse ja sai näin heidän keskittymisensä suuntautumaan tunnilla käsiteltäviin asioihin paremmin kuin pelkkä opettajan luennointi aiheesta.
Työelämässä kannattaa siis suosia interaktiivista opetustyyliä ja sisällyttää soittotunteihin musiikkiaiheisia leikkejä. Näillä menetelmillä on selkeä vaikutus oppilaan soittoinnostuksen kasvuun ja ylläpitoon sekä sisäisen motivaation syntyyn. Lisäksi oppilas oppii helpommin nimeämään ja löytämään nuotit, soittamaan oikeat rytmit sekä tuottamaan musiikkia monipuolisesti.