"Koira tuo jotenkin niinkun läsnäolollaan rohkeutta siihen puhumiseen ja olemiseen" : Alakouluikäisten kokemuksia koira-avusteisuudesta koulukuraattorin kanssa työskentelyssä
Pitkänen, Tanja (2016)
Pitkänen, Tanja
Hämeen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710423
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710423
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia eläinavusteisuutta alakouluikäisten oppilaiden näkökulmasta koulukuraattorin kanssa työskentelyssä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta alakouluikäistä oppilasta, joiden kanssa työskennellessään koulukuraattori on käyttänyt koira-avusteisuutta. Tarkoituksena oli selvittää oppilaiden kokemuksia koira-avusteisuudesta, sekä heidän tuottamiaan merkityksiä siitä.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli eläinavusteisuus, eläinten hyvinvointivaikutukset sekä ihmisen ja eläimen suhde. Teoriaosuudessa avattiin myös koulukuraattorin työtä osana oppilashuoltojärjestelmää Suomessa. Teoreettisena kehyksenä työlle oli myös sosiaalipedagogiikka, joka luo vahvan pohjan koulukuraattorin työlle.
Opinnäytetyötutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa kartoitettiin oppilaiden kokemuksia. Aineistoa hankittiin avoimilla haastatteluilla. Haastattelut toteutettiin tavanomaisten kuraattorikäyntien aikana, oppilaiden koulupäivien aikana. Haastattelujen tukena käytettiin väittämäkortteja, sekä tarinallista menetelmää, jossa oppilaat saivat jatkaa tutkijan alkamaa kehyskertomusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelemalla.
Tutkimustulokset olivat hyvin samansuuntaiset aikaisempien eläinavusteisuutta valoittavien tutkimustulosten kanssa. Kokemukset eläinavusteisuudesta olivat hyvin positiivisia. Koiran koettiin rentouttavan oloa, rohkaisevan, helpottavan puhumista ja olemista, ilahduttavan, motivoivan, sekä tarjoavan onnistumisen kokemuksia ja yhteistä tekemistä, puheenaihetta ja jakamista. Tämän tutkimuksen valossa eläinavusteisuus näyttää toimintamuodolta, joka voi tarjota paljon lisäarvoa sosiaali- ja kasvatusalan työhön.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli eläinavusteisuus, eläinten hyvinvointivaikutukset sekä ihmisen ja eläimen suhde. Teoriaosuudessa avattiin myös koulukuraattorin työtä osana oppilashuoltojärjestelmää Suomessa. Teoreettisena kehyksenä työlle oli myös sosiaalipedagogiikka, joka luo vahvan pohjan koulukuraattorin työlle.
Opinnäytetyötutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa kartoitettiin oppilaiden kokemuksia. Aineistoa hankittiin avoimilla haastatteluilla. Haastattelut toteutettiin tavanomaisten kuraattorikäyntien aikana, oppilaiden koulupäivien aikana. Haastattelujen tukena käytettiin väittämäkortteja, sekä tarinallista menetelmää, jossa oppilaat saivat jatkaa tutkijan alkamaa kehyskertomusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teemoittelemalla.
Tutkimustulokset olivat hyvin samansuuntaiset aikaisempien eläinavusteisuutta valoittavien tutkimustulosten kanssa. Kokemukset eläinavusteisuudesta olivat hyvin positiivisia. Koiran koettiin rentouttavan oloa, rohkaisevan, helpottavan puhumista ja olemista, ilahduttavan, motivoivan, sekä tarjoavan onnistumisen kokemuksia ja yhteistä tekemistä, puheenaihetta ja jakamista. Tämän tutkimuksen valossa eläinavusteisuus näyttää toimintamuodolta, joka voi tarjota paljon lisäarvoa sosiaali- ja kasvatusalan työhön.