”Minulla on kotiolo heidän kanssa” Arabiankielisten kristittyjen naisten kokemuksia arabiankielisen seurakunnan merkityksestä heidän kotoutumisprosessissaan
Rakemaa, Helena (2016)
Rakemaa, Helena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605066389
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605066389
Tiivistelmä
Arabiankielisten maahanmuuttajien määrä kasvaa koko ajan Suomessa. Kieli, kulttuuri ja uskonto kuuluvat kiinteästi yhteen. Tätä tukevat kieli-, kulttuuri- ja uskontotutkimus sekä viime vuosina lisääntyneet maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuustutkimukset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä arabiankielisten maahanmuuttajanaisten kokemuksia pääkaupunkiseudulla toimivan arabiankielisen seurakunnan toiminnasta ja sen merkityksestä naisten kotoutumisprosessiin.
Haastattelin loka-joulukuussa 2014 neljää arabiankielistä naista. Naiset olivat muuttaneet Suomeen 7–23 vuotta sitten Lähi-idästä ja Palestiinasta. Osa oli muuttanut perhesyistä, osa paennut sotaa. Kaikki olivat kristittyjä, mutta uskonnollinen taustayhteisö oli heillä jokaisella erilainen. Suomessa naisia yhdisti kristinusko ja mukanaolo arabiankielisen seurakunnan toiminnassa. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat aiemmat tutkimukset, John Berryn akkulturaatioteoria ja Fred Dervin kulttuurienvälisyysteoria.
Haastattelut osoittivat, että kaikkien neljän naisen kotoutumisprosessi oli edennyt hyvin. Kaksi naisista opiskeli, yhdellä oli vakituinen työpaikka ja yksi oli useiden työvuosien jälkeen työttömänä. Yhteisellä uskolla ja mukanaololla arabiankielisen seurakunnan toiminnassa oli ollut ja oli edelleen suuri merkitys naisten kotoutumisessa. Seurakunta oli luonut ”kotiolon”, kuten yksi haastatelluista totesi. Seurakunnan suojista käsin oli turvallista tutustua ympäröivään maailmaan. Pastorin mukaan seurakunta toimii monelle myös kauaksi jääneen suvun korvikkeena. Haastattelujen avulla kerättyä tietoa voidaan hyödyntää vieraskielisen seurakuntatyön ja muun maahanmuuttajatyön suunnitteluun ja kehittämiseen.
Haastattelin loka-joulukuussa 2014 neljää arabiankielistä naista. Naiset olivat muuttaneet Suomeen 7–23 vuotta sitten Lähi-idästä ja Palestiinasta. Osa oli muuttanut perhesyistä, osa paennut sotaa. Kaikki olivat kristittyjä, mutta uskonnollinen taustayhteisö oli heillä jokaisella erilainen. Suomessa naisia yhdisti kristinusko ja mukanaolo arabiankielisen seurakunnan toiminnassa. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat aiemmat tutkimukset, John Berryn akkulturaatioteoria ja Fred Dervin kulttuurienvälisyysteoria.
Haastattelut osoittivat, että kaikkien neljän naisen kotoutumisprosessi oli edennyt hyvin. Kaksi naisista opiskeli, yhdellä oli vakituinen työpaikka ja yksi oli useiden työvuosien jälkeen työttömänä. Yhteisellä uskolla ja mukanaololla arabiankielisen seurakunnan toiminnassa oli ollut ja oli edelleen suuri merkitys naisten kotoutumisessa. Seurakunta oli luonut ”kotiolon”, kuten yksi haastatelluista totesi. Seurakunnan suojista käsin oli turvallista tutustua ympäröivään maailmaan. Pastorin mukaan seurakunta toimii monelle myös kauaksi jääneen suvun korvikkeena. Haastattelujen avulla kerättyä tietoa voidaan hyödyntää vieraskielisen seurakuntatyön ja muun maahanmuuttajatyön suunnitteluun ja kehittämiseen.