Keskenmenon kokeneen odottavan äidin tukeminen äitiysneuvolassa
Kujanpää, Aino; Lång, Miia (2016)
Kujanpää, Aino
Lång, Miia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603253564
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603253564
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sellaisten naisten kokemuksia, jotka ovat aiemmissa raskauksissaan kokeneet keskenmenon tai keskenmenoja ja tulleet sen jälkeen uudelleen raskaaksi tai saaneet lapsen. Tavoitteena oli kerätyn aineiston avulla lisätä äitiysneuvoloiden terveydenhoitajien tietoa keskenmenon kokeneiden naisten kokemuksista ja seuraavaan raskauteen liittyvästä tuen tarpeesta. Tutkimustehtävinä oli selvittää, millaista tukea keskenmenon kokeneet odottavat äidit ovat saaneet äitiysneuvolasta uudessa raskaudessaan, millaista tukea he jäivät kaipaamaan, miten äitiysneuvolan terveydenhoitaja voisi ottaa paremmin huomioon keskenmenohistorian sekä millaisia vaikutuksia keskenmenolla on ollut uuteen raskauteen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun e-lomakkeen avulla. Tiedonantajat löydettiin KÄPY ry:n suljetun Facebook-ryhmän sekä saatekirjeen avoimen Facebook-jaon avulla. Vastauksia saatiin 16 kappaletta ja ne analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen tutkimustehtävä kerrallaan.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni keskenmenohistorian jättävän merkittävän jäljen lasta odottavan naisen psyykeen. Pelko ja epävarmuus kulkevat mukana usein seuraavan raskauden loppuun eli synnytykseen saakka ja mahdollisesti myös pidemmälle tulevaisuuteen. Äitiysneuvolasta saatu tuki koettiin opinnäytetyön tulosten pohjalta puutteelliseksi. Keskenmenon kokeneiden naisten mukaan terveydenhoitaja ei välttämättä ottanut keskenmenohistoriaa tarkemmin puheeksi tai sivuutti sen kokonaan. Yksilöllistä kohtaamista, keskusteluapua ja tukea jäätiin kaipaamaan äitiysneuvolalta uuden raskauden aikana.
Mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita olisivat keskenmenohistoria puolison tai yksin odottavan naisen näkökulmasta. Eroavatko keskenmenokokemuksen jättämät jäljet yksin odottavien naisten kohdalla verrattuna puolison kanssa lasta odottaviin? Millä keinoilla yksin odottavat käsittelevät keskenmenokokemustaan? Myös äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia omista valmiuksistaan kohdata ja tukea keskenmenon kokeneita odottavia äitejä olisi mielenkiintoista tutkia.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun e-lomakkeen avulla. Tiedonantajat löydettiin KÄPY ry:n suljetun Facebook-ryhmän sekä saatekirjeen avoimen Facebook-jaon avulla. Vastauksia saatiin 16 kappaletta ja ne analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen tutkimustehtävä kerrallaan.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni keskenmenohistorian jättävän merkittävän jäljen lasta odottavan naisen psyykeen. Pelko ja epävarmuus kulkevat mukana usein seuraavan raskauden loppuun eli synnytykseen saakka ja mahdollisesti myös pidemmälle tulevaisuuteen. Äitiysneuvolasta saatu tuki koettiin opinnäytetyön tulosten pohjalta puutteelliseksi. Keskenmenon kokeneiden naisten mukaan terveydenhoitaja ei välttämättä ottanut keskenmenohistoriaa tarkemmin puheeksi tai sivuutti sen kokonaan. Yksilöllistä kohtaamista, keskusteluapua ja tukea jäätiin kaipaamaan äitiysneuvolalta uuden raskauden aikana.
Mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita olisivat keskenmenohistoria puolison tai yksin odottavan naisen näkökulmasta. Eroavatko keskenmenokokemuksen jättämät jäljet yksin odottavien naisten kohdalla verrattuna puolison kanssa lasta odottaviin? Millä keinoilla yksin odottavat käsittelevät keskenmenokokemustaan? Myös äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia omista valmiuksistaan kohdata ja tukea keskenmenon kokeneita odottavia äitejä olisi mielenkiintoista tutkia.