Solujen viabiliteetin määrittäminen geelimäisissä ja vaahtomaisissa biomateriaaleissa
Lehtilä, Hanna (2015)
Lehtilä, Hanna
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121020237
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121020237
Tiivistelmä
Biomateriaaleja käytetään kudosteknologiassa solujen kasvu- ja kiinnittymisalustana, jonka tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sekä materiaalin elastisuus että huokoisuus. Ominaisuuksiltaan erilaisia materiaaleja voidaan käyttää erityyppisten solujen kasvatukseen. Biomateriaalien ominaisuuksia pyritään kehittämään paitsi soluja ylläpitäviksi, myös kasvua edistäviksi. Vaahtomainen hydrogeeli tarjoaa soluille kolmiulotteisen kasvuympäristön, joka simuloi in vivo -kasvatusta paremmin kuin perinteinen solukasvatus pulloissa tai maljoilla. 3D-solukasvatuksen uskotaankin korvaavan perinteiset menetelmät in vitro -tutkimuksessa.
Opinnäytetyössä tutkittiin solujen viabiliteettia silikapohjaisissa biomateriaaleissa. Materiaalit valmistettiin sooli-geeli -menetelmällä ja niiden tilavuutta lisättiin vaahdottamalla. Tavoitteena oli valmistaa materiaali, jossa solut (WEHI-164) saataisiin säilymään hengissä vähintään kahden viikon ajan sekä kehittää menetelmä solujen viabiliteetin määrittämiseksi materiaalissa. Osasta materiaaleja tutkittiin myös niiden reologisia ominaisuuksia, kuten häviö- ja varastomoduulia sekä häviötekijää.
Työssä valmistettiin kuusi eri materiaalia, joihin istutettujen solujen viabiliteettia seurattiin 14–39 vuorokauden ajan materiaalista riippuen. Viabiliteetin todentamiseen käytettiin kaupallista reagenssia Alamar Blueta. Osana opinnäytetyötä tutkittiin prototyyppivaiheessa olevan akustisen sensorin käyttömahdollisuuksia sekä solukasvun että materiaalin kehittymisen seurannassa.
Solut saatiin säilymään hengissä kolmessa eri materiaalissa, joiden kaikkien lopullinen silikapitoisuus oli sama. Positiivisia tuloksia saatiin pisimmillään 39 vuorokauden ajan. Akustisella sensorilla saatiin havaittavia signaaleja kaikista tutkituista materiaaleista. Akustiset tulokset korreloivat aiemman solujen kasvua ja materiaalien kehittymistä käsittelevän tiedon kanssa.
Opinnäytetyössä tutkittiin solujen viabiliteettia silikapohjaisissa biomateriaaleissa. Materiaalit valmistettiin sooli-geeli -menetelmällä ja niiden tilavuutta lisättiin vaahdottamalla. Tavoitteena oli valmistaa materiaali, jossa solut (WEHI-164) saataisiin säilymään hengissä vähintään kahden viikon ajan sekä kehittää menetelmä solujen viabiliteetin määrittämiseksi materiaalissa. Osasta materiaaleja tutkittiin myös niiden reologisia ominaisuuksia, kuten häviö- ja varastomoduulia sekä häviötekijää.
Työssä valmistettiin kuusi eri materiaalia, joihin istutettujen solujen viabiliteettia seurattiin 14–39 vuorokauden ajan materiaalista riippuen. Viabiliteetin todentamiseen käytettiin kaupallista reagenssia Alamar Blueta. Osana opinnäytetyötä tutkittiin prototyyppivaiheessa olevan akustisen sensorin käyttömahdollisuuksia sekä solukasvun että materiaalin kehittymisen seurannassa.
Solut saatiin säilymään hengissä kolmessa eri materiaalissa, joiden kaikkien lopullinen silikapitoisuus oli sama. Positiivisia tuloksia saatiin pisimmillään 39 vuorokauden ajan. Akustisella sensorilla saatiin havaittavia signaaleja kaikista tutkituista materiaaleista. Akustiset tulokset korreloivat aiemman solujen kasvua ja materiaalien kehittymistä käsittelevän tiedon kanssa.