Kuuleeko kukaan? : Asiakaslähtöisyyden toteutuminen sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa asiakkaan näkökulmasta
Kämäräinen, Anu (2014)
Kämäräinen, Anu
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111715832
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111715832
Tiivistelmä
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on ennaltaehkäisevä ja kuntouttava menetelmä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Sen avulla tuetaan myös sosiaalista kasvua ja yksilön hyvinvointia. Sosiaalipedagogisesta ajat-telusta nousevat yhteisöllisyys, elämyksellisyys, toiminnallisuus ja aito kohtaaminen eli dialogisuus ovat sosiaalipedagogiselle hevostoiminnalle ominaisia tunnuspiirteitä. Käytännössä toiminnassa korostuu hevosen ja ihmisen välinen vuorovaikutus ja talliyhteisö, jossa toiminta tapahtuu. Ideana on, että oman kokemuksensa kautta yksilö oivaltaa uutta itsestään ja muista.
Asiakaslähtöisyys eli ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on hyvin oleellinen osa sosiaalipedagogiikkaa. Nykypäivänä asiakaslähtöisyys on myös oleellinen osa toimivaa palveluntuotantoa. Ajatellaan, että asiakas on viime kädessä se, joka määrittelee, onko käytetty palvelu onnistunut.
Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tutkimuksessa asiakaslähtöisyyden todellisen toteutumisen selvittäminen on jäänyt katvealueeseen ja tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin valottaa tuota hämärän pei-tossa ollutta aluetta. Kysymysmuodossa tässä tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, kuinka sosiaalipe-dagogisen hevostoiminnan asiakaslähtöisyys toteutuu asiakkaiden näkökulmasta? Aineisto muodostui viiden nuoren, kahden tytön ja kolmen pojan haastattelumateriaalista, jotka kerättiin teemahaastatteluilla kesällä 2014.
Tutkimustulokset osoittivat, että nuoret kokevat asiakaslähtöisyyden toteutuvan pääosin hyvin sosiaalipe-dagogisessa hevostoiminnassa. He tiedostivat hevostoiminnalleen asetetut tavoitteet ja pystyivät itse vaikuttaa niiden asettamiseen. Nuoret pystyivät myös vaikuttamaan käytännön toimintaan ja edistymisensä arviointiin. Kokonaisuutena nuoret olivat tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa.
Aineistosta voitiin myös päätellä, että nuoret kaipaavat ennen kaikkea luotettavaa aikuista, joka on heidän puolellaan. Lisäksi sosiaalipedagogista hevostoimintaa voitaisiin kehittää vielä asiakaslähtöisempään suuntaan sosiaalipedagogiikan hengessä osallistamalla asiakas laajemmin hevostoiminnan suunnitte-luun ja lisäämällä arviointikeskusteluja nuorten ja ohjaajien välillä.
Asiakaslähtöisyys eli ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on hyvin oleellinen osa sosiaalipedagogiikkaa. Nykypäivänä asiakaslähtöisyys on myös oleellinen osa toimivaa palveluntuotantoa. Ajatellaan, että asiakas on viime kädessä se, joka määrittelee, onko käytetty palvelu onnistunut.
Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tutkimuksessa asiakaslähtöisyyden todellisen toteutumisen selvittäminen on jäänyt katvealueeseen ja tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin valottaa tuota hämärän pei-tossa ollutta aluetta. Kysymysmuodossa tässä tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, kuinka sosiaalipe-dagogisen hevostoiminnan asiakaslähtöisyys toteutuu asiakkaiden näkökulmasta? Aineisto muodostui viiden nuoren, kahden tytön ja kolmen pojan haastattelumateriaalista, jotka kerättiin teemahaastatteluilla kesällä 2014.
Tutkimustulokset osoittivat, että nuoret kokevat asiakaslähtöisyyden toteutuvan pääosin hyvin sosiaalipe-dagogisessa hevostoiminnassa. He tiedostivat hevostoiminnalleen asetetut tavoitteet ja pystyivät itse vaikuttaa niiden asettamiseen. Nuoret pystyivät myös vaikuttamaan käytännön toimintaan ja edistymisensä arviointiin. Kokonaisuutena nuoret olivat tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa.
Aineistosta voitiin myös päätellä, että nuoret kaipaavat ennen kaikkea luotettavaa aikuista, joka on heidän puolellaan. Lisäksi sosiaalipedagogista hevostoimintaa voitaisiin kehittää vielä asiakaslähtöisempään suuntaan sosiaalipedagogiikan hengessä osallistamalla asiakas laajemmin hevostoiminnan suunnitte-luun ja lisäämällä arviointikeskusteluja nuorten ja ohjaajien välillä.