Viljankuivaamon sähköasennukset
Pensas, Marko (2014)
Pensas, Marko
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208663
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208663
Tiivistelmä
Tässä insinöörityössä tarkasteltiin, millaisia sähköasennuksia nykyaikainen viljankuivaamo pitää sisällään. Pääasiallisena tarkoituksena oli perehtyä maatilamme viljankuivaamon sähkölaitteistoon. Kyseinen kuivaamo valmistui käyttökuntoon kesällä 2013, ja kyseessä on uusi rakennus.
Aluksi tässä työssä perehdyttiin viljankuivauksen tarkoitukseen ja historiaan. Viljankuivaamot kehittyivät vuosikymmenten saatossa riihestä nykyiseen pakettikuivuriin etenkin leikkuupuimureiden yleistyessä. Puimureilla sato saatiin nopeasti korjattua kosteampanakin, joten tehottomien riihien tilalle alettiin kehitellä uudenlaisia, nopeampia ratkaisuja.
Viljankuivaamotyyppejä on erilaisia, ja näistä yleisimmässä käytössä Suomessa on lämminilmakuivuri. Viljan fysiologisiin ominaisuuksiin perustuvalla menetelmällä kosteus saadaan jyvästä pois lämmittämällä ja jäähdyttämällä sitä vuorotellen. Lämmittäminen saadaan aikaan uunilla, jonka tuottama lämmin ilma kuljetetaan kuivurin kuivauskennostossa olevan viljamassan läpi. Lämmin viljamassa kierrätetään elevaattorilla takaisin kuivaajan yläsäiliöön jäähtymään lämpöisen viljamassan päälle.
Viljankuivaamo on laitos, jossa on liikkuvia osia runsaasti. Kaikkien liikkuvien osien liike saadaan aikaan sähkömoottoreilla, joten automatiikka saadaan rakennettua näiden ympärille luontevasti. Suurimpia sähkömoottoreita ohjataan taajuusmuuttajilla, jolloin virrankulutus etenkin käynnistysvaiheessa saadaan pudotettua. Taajuusmuuttajilla voidaan säätää sähkömoottoreiden pyörimisnopeutta tarpeen mukaan, ja energiankulutusta saadaan sen myötä myös vähennettyä.
Kuivurin koekäyttö suoritettiin onnistuneesti elokuun 2013 kynnyksellä. Kuivuri toimi moitteettomasti sadonkorjuun ajan, ja se oli kovassa käytössä. Sato saatiin korjattua uuden kuivurin ansiosta paljon nopeammin kuin aikaisempina vuosina, ja koko sato saatiin varastoitua odottamaan parempaa ajankohtaa myydä eteenpäin.
Aluksi tässä työssä perehdyttiin viljankuivauksen tarkoitukseen ja historiaan. Viljankuivaamot kehittyivät vuosikymmenten saatossa riihestä nykyiseen pakettikuivuriin etenkin leikkuupuimureiden yleistyessä. Puimureilla sato saatiin nopeasti korjattua kosteampanakin, joten tehottomien riihien tilalle alettiin kehitellä uudenlaisia, nopeampia ratkaisuja.
Viljankuivaamotyyppejä on erilaisia, ja näistä yleisimmässä käytössä Suomessa on lämminilmakuivuri. Viljan fysiologisiin ominaisuuksiin perustuvalla menetelmällä kosteus saadaan jyvästä pois lämmittämällä ja jäähdyttämällä sitä vuorotellen. Lämmittäminen saadaan aikaan uunilla, jonka tuottama lämmin ilma kuljetetaan kuivurin kuivauskennostossa olevan viljamassan läpi. Lämmin viljamassa kierrätetään elevaattorilla takaisin kuivaajan yläsäiliöön jäähtymään lämpöisen viljamassan päälle.
Viljankuivaamo on laitos, jossa on liikkuvia osia runsaasti. Kaikkien liikkuvien osien liike saadaan aikaan sähkömoottoreilla, joten automatiikka saadaan rakennettua näiden ympärille luontevasti. Suurimpia sähkömoottoreita ohjataan taajuusmuuttajilla, jolloin virrankulutus etenkin käynnistysvaiheessa saadaan pudotettua. Taajuusmuuttajilla voidaan säätää sähkömoottoreiden pyörimisnopeutta tarpeen mukaan, ja energiankulutusta saadaan sen myötä myös vähennettyä.
Kuivurin koekäyttö suoritettiin onnistuneesti elokuun 2013 kynnyksellä. Kuivuri toimi moitteettomasti sadonkorjuun ajan, ja se oli kovassa käytössä. Sato saatiin korjattua uuden kuivurin ansiosta paljon nopeammin kuin aikaisempina vuosina, ja koko sato saatiin varastoitua odottamaan parempaa ajankohtaa myydä eteenpäin.