Työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma : Suomen Taksiliitto ry
Torkkola, Henna (2014)
Torkkola, Henna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405025563
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405025563
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli luoda työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma, jossa kohtaavat tämän työn teoriaosuudessa käsitellyt työhyvinvoinnin edellytykset ja toimeksiantajaorganisaation eli Suomen Taksiliiton tarpeet. Tavoitteena oli siis vastata tutkimuskysymykseen: Miten kehittää Suomen Taksiliiton toimiston työntekijöiden työhyvinvointia? Tämä opinnäytetyö oli toimeksiantona tehty kehittämishanketyyppinen työ. Toimeksiantajaorganisaatio oli Suomen Taksiliitto, joka on valtakunnallisesti toimiva taksiyrittäjien etu- ja palvelujärjestö, johon kuului opinnäytetyöprosessin aikana noin 90 prosenttia Suomen taksiyrittäjistä. Opinnäytetyö tehtiin kuitenkin vain Suomen Taksiliiton toimistolle, jossa työskenteli opinnäytetyöprosessin aikana noin 24 - 26 työntekijää.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Materiaalia kerättiin organisaatiossa järjestetystä Talon tavat -työhyvinvointipäivästä sovelletulla oppimiskahvila-menetelmällä ja sitä analysoitiin teemoittelu-menetelmällä. Opinnäytetyössä hyödynnettiin lisäksi taustamateriaalina kahta organisaatiossa toteutettua työilmapiirikyselyä, joista ensimmäinen järjestettiin ennen tämän opinnäytetyöprosessin alkua ja toinen sen lopulla.
Soveltamalla opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä esiteltyjä teorioita Talon tavat -päivässä esiin nousseisiin ongelmakohtiin luotiin työn lopputuloksena työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma, jonka joitakin osa-alueita organisaatiossa toteutettiin jo opinnäytetyöprosessin aikana. Suunnitelma jaettiin kahdeksaan toisiinsa kytköksissä olevaan kehittämisen osa-alueeseen, jotka esiteltiin erikseen tekstin ja kuvioiden avulla. Kehittämisen osa-alueita olivat strategian jalkauttaminen ja työn imu, roolit, seuranta ja tavoitteet, kehityskeskustelut ja koulutus, palaute ja palkitseminen, yhteisöllisyys ja työyhteisötaidot, toimitilat ja oikeudenmukaisuus. Lopullinen johtopäätös työssä oli, että kehitettävää on paljon, mutta silti moni asia organisaatiossa on kuitenkin myös järjestetty todella hyvin.
Moni työhyvinvointiin liittyvä asia ehti organisaatiossa parantua tämän opinnäytetyöprosessin aikana, mutta silti organisaatiossa oli edelleen kehittämistä tarvitsevia asioita. Kehittyminen havaittiin, kun organisaatio toteutti opinnäytetyöprosessin lopulla uudelleen saman työilmapiirikyselyn, joka siellä oli toteutettu hieman ennen opinnäytetyöprosessin alkua. Uuden työilmapiirikyselyn tulokset olivat edellistä parempia, mutta eivät täydellisiä. Tulevaisuudessa organisaation olisikin hyvä jatkaa aloitettua työhyvinvoinnin kehittämisprosessia ja hyödyntää tämän työn tuotoksena syntynyttä työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelmaa. Lisäksi organisaation kannattaisi jatkaa hyvin alkanutta työhyvinvoinnin vuosittaista seuraamiskäytäntöä mahdollisen edistymisen mittaamiseksi myös tulevaisuudessa.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Materiaalia kerättiin organisaatiossa järjestetystä Talon tavat -työhyvinvointipäivästä sovelletulla oppimiskahvila-menetelmällä ja sitä analysoitiin teemoittelu-menetelmällä. Opinnäytetyössä hyödynnettiin lisäksi taustamateriaalina kahta organisaatiossa toteutettua työilmapiirikyselyä, joista ensimmäinen järjestettiin ennen tämän opinnäytetyöprosessin alkua ja toinen sen lopulla.
Soveltamalla opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä esiteltyjä teorioita Talon tavat -päivässä esiin nousseisiin ongelmakohtiin luotiin työn lopputuloksena työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma, jonka joitakin osa-alueita organisaatiossa toteutettiin jo opinnäytetyöprosessin aikana. Suunnitelma jaettiin kahdeksaan toisiinsa kytköksissä olevaan kehittämisen osa-alueeseen, jotka esiteltiin erikseen tekstin ja kuvioiden avulla. Kehittämisen osa-alueita olivat strategian jalkauttaminen ja työn imu, roolit, seuranta ja tavoitteet, kehityskeskustelut ja koulutus, palaute ja palkitseminen, yhteisöllisyys ja työyhteisötaidot, toimitilat ja oikeudenmukaisuus. Lopullinen johtopäätös työssä oli, että kehitettävää on paljon, mutta silti moni asia organisaatiossa on kuitenkin myös järjestetty todella hyvin.
Moni työhyvinvointiin liittyvä asia ehti organisaatiossa parantua tämän opinnäytetyöprosessin aikana, mutta silti organisaatiossa oli edelleen kehittämistä tarvitsevia asioita. Kehittyminen havaittiin, kun organisaatio toteutti opinnäytetyöprosessin lopulla uudelleen saman työilmapiirikyselyn, joka siellä oli toteutettu hieman ennen opinnäytetyöprosessin alkua. Uuden työilmapiirikyselyn tulokset olivat edellistä parempia, mutta eivät täydellisiä. Tulevaisuudessa organisaation olisikin hyvä jatkaa aloitettua työhyvinvoinnin kehittämisprosessia ja hyödyntää tämän työn tuotoksena syntynyttä työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelmaa. Lisäksi organisaation kannattaisi jatkaa hyvin alkanutta työhyvinvoinnin vuosittaista seuraamiskäytäntöä mahdollisen edistymisen mittaamiseksi myös tulevaisuudessa.